maanantaina, tammikuuta 04, 2010

Kääkäleestä kennelyskä, kennelyskästä yrkkä

Pagistaanin karvainen kansanosa on viime aikoina elänyt kriisistä kriisiin. Tuskin oli venähtäneestä jalasta ja sittemmin kumipalloepisodista selvitty, kun pentuparka sai homeerisen yskän. Vaikkei kuumetta tai muuta yleiskurjuutta ollutkaan, ei jatkuvaa köhimistä ja liman kakomista kestetty kuunnella enää maanantain tullen. Niinpä kävin pennun kanssa eläinlääkärissä - avainasiakkuus ja kultakortti häämöttävät - vahvistamassa kennelyskäepäilyn todeksi ja ottamassa vastaan antibioottireseptin bakteeritulehdusten torjumiseksi. Vaikka itse tauti on virusinfektio, voi se varsinkin pennuille aiheuttaa häijyjä lisätauteja. Rokotushan koirilla on, mutta ei se suojaa kaikkia virusmuunnoksia vastaan sen enempää kuin ihmistenkään influenssarokotus.

Tartunta on kyllä arvoitus. Pariin viikkoon ei ole oltu tekemisissä muiden kuin oman lauman kanssa, ja itämisaika on tuota lyhyempi. Eläinlääkärin mukaan pieni epäonnen soturi on saattanut vetäistä pöpön kärsäänsä vaikka lenkkipolulta - pentujen vastustuskyky kun ei ole aikuisen koiran luokkaa. Muut koirat ovatkin toistaiseksi kunnossa.

Juri ei kyllä helpolla nahkaansa myy. Ei se sentään hoidettaessa pure, mutta huutaa kuin banshee, jos sillä on pienikin epäilys siitä, että toimenpide sattuu. Esimerkiksi lämmön mittaaminen hännän alta saa aikaan porun, josta voisi kuvitella itsensä Vlad Tepesin olevan työntämässä valkohehkuista keihästä pentuparan ahteriin. Korvien puhdistusta Juri luulee kai lobotomiayritykseksi. Puhumattakaan rokotuksesta tai verinäytteen ottamisesta, jotka kuuluvat varmasti naapurikortteliin. Eläinlääkärikin totesi pennulla olevan vaikuttavat äänitehosteet. Diplomaattisesti sanottu.

- - -

Koira-aiheeseen liittyen Pagistaan on päättänyt julkaista lyhyen sanaston valtakunnassa käytetyistä, toisinaan aiheellista oudoksuntaa aiheuttavista käsitteistä. Esimerkiksi "koirien piiput" on tullut mainittua useampaankin otteeseen erinäisissä sosiaalisissa tilanteissa. Jollei tarkennusta ole pyydetty, on asia voinut jäädä selittämättä hämmentyneille keskustelukumppaneille.

Kieli elää, joten tässäkin listassa on vuosikymmeniä sitten vakiintunutta termistöä sulassa sovussa viime vuosien lisäysten kanssa. Jotakin oleellista on voinut jäädä myös pois; täydentäviä huomautuksia otetaan vastaan sanaston tuntevilta.

jytynen = makupala, ks. myös lahjus
kakelo = koiran kuivamuonanappula
keritseminen = saksilla tai leikkurilla trimmaaminen
koirapuuro = kotitekoinen koiranruoka; yleensä riisistä ja jauhelihasta keitettävä puuro
kreosootti = koira, joka oksentaa koko yön kaikille vaikeasti siivottaville pinnoille syötyään jotain sopimatonta (viittaus luonnollisesti Monty Pythonin Herra Kreosoottiin)
kärsä = koiran kirsu, ks. myös törsänuppi
kääkäle = koiran takapäästä materialisoituva, kiinteä kansantuote
lahjus = makupala; etenkin muiden koirien ohitustilanteita voiteleva huomion kiinnittäjä
lyrkittää = rapsuttaa
läpäläpä = onomatopoeettinen, pään ravistusta kuvaava käsite (meillä läpäläpä osataan tehdä myös pyynnöstä)
lääsö = etenkin pentujen jäljiltä löytyvä lammikko lattialla
piippu = puruluu (piippu-nimitys johtuu puruluiden luonteenomaisesta asemoitumisesta koiran suuhun tai suupieleen)
pötkis = kottikärrymäinen venytysliike, jota jotkut koirat harrastavat: takapää heiluvine häntineen ja sojottavine takakäpälineen on sohvalla tai sängyssä, muu osa koirasta lattialla
renttu = kaksijalkainen, ravisteltava kangaslelu, jollainen on tehty kaikille pennuillemme 1970-luvulta alkaen
ruikkimalääsö = lääsö, joka uroskoiran tekemänä yltää seinälle tai johonkin muuhun pystysuoraan objektiin (ja voisi sivumennen sanoen olla myös lappilainen paikannimi)
rötös = ihmisten omaisuuden tuhoaminen tai uudelleen muotoileminen
sirmakka = vinkuva koiranlelu
sukkula = karvaisen kosmonautin käyttämä koiranpeti
törsä = koiran kuono
törsänuppi = koiran kirsu
yrkkä = koiran etupäästä materialisoituva orgaaninen aines, jossa on joskus myös epäorgaanisia kappaleita, ks. myös kreosootti
äpykkä = geneerinen ilmaisu erit. muotopuolille koiranleluille
ökö = äpykän synonyymi

Kamera on ollut edelleen harmillisen vähällä käytöllä, joten laitettakoon loppuun muisto viime kesältä. Kuvassa Rocky.

8 kommenttia:

lupiini kirjoitti...

Mahtava sanasto! Noita kertyy itse kullekin kyllä, heti tuli mieleen muutama:

Lopas, lopakset: luppakorvaisen koiran korvat. Nimi tulee lopaslopaslopas-äänestä jota koiran korvat pitävät, kun niitä ravistelee. Entinen beaglemme oli ihan superlopastaja, sillä oli korvatulehdus vähän väliä, raukalla, jonka takia se ravisteli päätään.

Mölperö: koiran tai kissan kuivamuona.

Uuno: krantun koiran ruokaan hierrettävä maunparantaja, kuten juustoraaste tai massalaatikko, jonka avulla mölperöt menevät alas.

aimo sika kirjoitti...

tihu = rötöstä vaikutuksiltaan pienempi tuhotyö, myös jokseenkin pienikokoisen eläimen (kuten rotan) suorittama rötös.

rapsutin = ihmisolento, jonka kädet käynnistyvät (tai koira olettaa käynnistyvän) kihnutuksenkipeän koiran osuessa sopivalle etäisyydelle. Toivotun toiminnan toteutumatta jäädessä rapsutin on rikki.

Jenni kirjoitti...

Jytynen on tuttu sana, meillä sitä käytetään esimerkiksi pienistä ja huolella kuivatetuista jälkiuunileivänpaloista.

Nuket ja lelut ovat äppöjä.

Ja sanavahvistus berse. Täältä tähän...

Pauliina kirjoitti...

Meillä piiput ovat tikkareita. Koira joka jättää jälkeensä lääsön, on yksinkertaisesti pissakoira, välillä myös pissahiiri ja liriliisa. Antenni on häntä, ja jos antenni on löysällä, häntä ei osoita kattoon (beaglella). Pyllytystä on tasaisesti molemmilla kankuilla istuminen, mikä on tavallista etenkin pennuilla. Sopivasta kohdasta rapsuttaessa aktivoituva takajalan liike on luonnollisesti moottori.

Taviokuurna kirjoitti...

Näitä oli tosi hauska lukea :)

Kati Parppei kirjoitti...

Haa, kiitos hauskoista kommenteista!

Lupiini, lopaslopas on siis teillä ollut läpäläpä. Voin hyvin kuvitella, että juuri ensin mainittu ääni lähtee beaglen tai muun vastaavan korvista; bedlingtoneilla on paremmat pehmusteet. Ja uuno on ihan loistava. Meilläkin noita maunparantajia on jouduttu käyttämään aika ajoin, mutta ilman nimeä.

AS, kiitos lisäyksistä! Tihu unohtuikin tyystin listasta. Esimerkiksi ovistopparin nakertaminen lienee tihu... Ja tosiaan rottien touhuthan menivät järjestään tihukategoriaan. Rapsutin on myös hyvä (aiheeseen liittyen myös "en rapsutu").

Äppö, tikkari ja liriliisa... hih! Meillä moottorin muuten laukaisee rapsunappi, jonka sijainti on aika arbitraarinen ja vaihteleva.

aimo sika kirjoitti...

typäre = korva(t) nurin tai muuten huomattavan vähämielisen näköisenä esiintyvä koiruus, usein nuorehko sellainen.

Kati Parppei kirjoitti...

No hemmetti, typärekin unohtui (ei tarvinne kysyä, mistä sana juolahti mieleen ;)!