Ei uskoisi, miten tyhjältä voi koiraton talo tuntua. Mies lähti edeltä käsin Pohjois-Karjalaan ja vei karvaisen kansan mukanaan. Minä menen huomenna perässä junalla työpalaverista selvittyäni. Tuntuu oudolta, kun kukaan ei hiippaile perässä huoneesta toiseen tai käy jaloissa pyörimässä. Eläinten - siinä missä ihmistenkin - läsnäolon aistii ja tiedostaa myös silloin, kun ne eivät pidä melua itsestään (eräät kyllä pitävät meluakin ihan kiitettävästi, mikä voi olla osasyynä hiljaisuuden tuntumiseen erityisen poikkeukselliselta). En ole lyhyitä välikausia lukuun ottamatta koskaan elänyt ilman koiraa, ja sen kyllä huomaa.
Hankikanto ja auringonpaiste näyttävät olevan lähipäivinä kortilla, mutta kevättä se sadekin tietää. Pagistaan toivottaa itse kullekin leppoisaa pääsiäistä!
2 kommenttia:
Tervetuloa Pohjois-Karjalaan!
Minulla on täällä nyt omien karvaturrien lisäksi Taito-dalmatialainen. Siis vipinää riittää.
Viime yönä olin kirkossa ylösnousemusjuhlassa ja tänään valmistan rakkaudenaterian Sonjalle, Jussille ja itselleni. Risto palaa Virosta huomenna.
Kristus nousi kuolleista - totisesti nousi!
Hristos nouzi kuollielois - toven nouzi (sama rajakarjalaksi)!
Lämmin kiitos myös kortista ja onnentoivotuksista. Käykäähän kylässä, jos täällä etelässä liikutte!
Lähetä kommentti