tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Poppeleita ja jäätelöä

Harmaapoppeli (Populus canescens), lainattu täältä.

Tänään sataa vettä, mutta eilisiltana satoi lunta; vanhojen poppelien siemenhöytyvät lensivät pyrynä vastavalossa luoden rantapuistikkoon surrealistisen tunnelman. Muistin oitis, kuinka ollessani kahdeksanvuotias kävimme automatkalla silloisessa Leningradissa, ja kuinka suurkaupungin kadunvarsille oli kinostunut pehmeää poppelinuntuvaa. Olisin halunnut kauhoa sitä käsiini, mutta vanhemmat kielsivät, sanoivat sen olevan likaista.

Lapsena reissatessaan sitä painaa mieleensä yksityiskohtia, jotka aikuinen sivuuttaa pohtiessaan tärkeämpinä pitämiään kysymyksiä ja kantaessaan huolta jos jostakin käytännön asiasta. Poppeleiden lisäksi muistan, kuinka leirintäalueen puomi oli tehty kirahvin muotoiseksi; kirahvi laski ja nosti päätään ja pitkää kaulaansa. Muistan ihmetelleeni muovipusseja, jotka piti tiukasti ohjatuilla palatsivierailuilla laittaa kenkien päälle, mutta keisarillisten palatsien loistosta mieleen jäi tuskin mitään. Venäläinen jäätelö oli hyvää, joskin erilaista kuin suomalainen, ja sitä myytiin kaduilla matalissa, tasapohjaisissa vohvelitötteröissä. Maitokaupoissa tuntui omituinen, makea tuoksu, sama, jonka tunnistin kymmenen vuotta myöhemmin käydessäni maassa seuraavan kerran.

Muistan tullin katoksessa olleen monta pääskysenpesää, ja muistan kuluttaneeni jonotusaikaa katselemalla lintuja ja listaamalla kasvikirjasta pieneen vihkoon kasveja, joiden nimessä oli jokin eläin. Harakankello, sianpuolukka, käenkaali. Tullimies kyseli isän puukosta ja tahmasi matkavaunun vahakankaisen pöytäliinan pysyvästi violetinkirjavaksi sormillaan, joihin oli tarttunut leimaväriä. Ne tahrat naurattivat meitä pitkään.

Aikuisena olen ihaillut vanhempieni ennakkoluulottomuutta, kun he venäjää osaamatta ja vailla poliittisia itäsympatioita suuntasivat Pohjoismaiden kiertelyn lisäksi omatoimimatkalle Neuvostoliittoon. Ei kai se byrokratian puolesta erityisen vaikeaa ollut, ja molemmat olivat matkailleet maassa aiemminkin. Mutta silti.

Kiitos heidän, olen nyt noitakin poppelinhöytyviä rikkaampi.

Ei kommentteja: