Tukholman keskiaikaisen museon "luostaripuutarhassa" kukkivat jouluruusut.Palasin eilen karvaisen assistentin kanssa junakyydillä kotiin. Yleensä vierastan hän-pronominin käyttämistä eläimistä, mutta olimme varsin otettuja nuoren konduktöörin kohteliaasti ilmoittaessa, että "hänen lippunsa maksaa viisi euroa" ja kysyessä varmemmaksi vakuudeksi, että "matkustaako hänkin koko matkan Helsinkiin".
Nelijalkainenkin matkustaja on toki asiakas, eikä jotakin oletusarvoisen likaista ja junaan oikeastaan kuulumatonta, jonka läsnäolo saa konduktöörin vasiten muistuttamaan, ettei penkille sitten ole asiaa.
- - -
Aikoinaan paikallislehtitöissä naureskelimme työkavereiden kanssa, miten lounasaikaan juttua kirjoittaessa Kalaniemi tahtoo vääntyä kanaliemeksi ja sitä paitsi sisäpaistiksi.
Eilen Valamon luostarin kirjastossa ilmiö nousi uusiin ulottuvuuksiin. Silmiin osui kirja nimeltä Lutherin herkkupostillat, ja lounasta halajava mieleni kehitti oitis kuvan jonkinlaisista saksalaishenkisistä tortilloista, kenties öylättiin käärityistä.
Visio oli niin elävä, että toinen vilkaisu opuksen nimeen tuotti vääjäämättömän pettymyksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti