torstaina, huhtikuuta 12, 2007

Tulevat ja menevät

Tämä sanoja rakastavalle sopiva meemi on poimittu Veloenalta. Kaikkiin löytyisi kosolti enemmänkin vaihtoehtoja; sanat tulevat ja menevät, joskus jotakin käyttää enemmän, joskus vähemmän, uusia lempisanoja ja inhokkeja ilmestyy, entiset suosikit unohtuvat, kuulee meheviä murreilmaisuja, joita sitten itsekin ryhtyy huomaamattaan viljelemään (olen huomannut olevani varsin perso uusille, makoisille sanoille). Mutta tehdään nyt jonkinlainen katsaus.

Viisi suomenkielistä lempisanaani:

Suosikkilistalta löytyvät esimerkiksi supiainen, kärsä, toukka, pesiä ja kuhjottaa.

Mielestäni äänteellisesti kaunein suomen kielen sana:

Kaunein? Niitäkin on paljon, ja on vaikea erottaa äänneasun estetiikka sanan herättämistä mielikuvista. Esimerkiksi kaljoitella on äänteellisesti herkkä sana, mutta silti mieleen ehättävät ennemmin suolammen tai viljahalmeen kaltaiset, topeliaaniset klisheet.

Viisi sanaa, joita tulen eniten käyttäneeksi arjessa:

Mie, sie, mitähän, jumpe, jaahas.

Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten:

Kyllä elämä kantaa. Koska se on totta - kantaa se, vaikka retuuttaakin toisinaan jalasta kuin lapsi räsynukkea.

Viisi suomenkielistä sanaa, joita inhoan eniten:

Luultavasti en edes muista pahimpia tähän hätään, mutta rieha, ilakoida, elämys ja vavahduttava ovat aika hyytäviä. Samaten puistattavat kaikki tahtotilan ja innovatiivisen kaltaiset, merkitykseltään hämärät muotisanahattarat, tuo verbaalinen katinkulta, jota konsultit tapaavat tarjoilla päättäjille koreilla käppyröillä ja taulukoilla höystettynä.

Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta:

Kyllä elämä kantaa. Vaikka se onkin totta.

Sana, jonka haluaisin kuulla useammin:

Hienoa - tai jokin vastaava kehu. Olen kiitokselle kovin kipeä, vaikken mielelläni sitä myönnäkään, ja intän helposti vastaan, jos joku kiittelemään äityy.

Viimeisin nykykielen sana, jonka olen oppinut:

Yhtään vastaopittua nykykielen sanaa ei nyt tule mieleen. Sen sijaan pääsiäisen aikaan opin, että yläkarjalaisittain halkoliiteri voi olla lastuva.

Ei kommentteja: