keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007

Vuosien viisaus

Joskus sitä tuntee olevansa hieman hukassa itseltäänkin. Allekirjoittaneelle viime viikot ovat - ilman mitään selvästi osoitettavaa syytä - olleet juuri sellaista aikaa; rämpimistä itse-epäilysten, kyynisyyden, levottomuuden ja uupumuksen märässä, marrakselta lemahtavassa tureikossa.

Kultahohteiset onnittelukorttiviisaudet ja jonkinlaista pseudohengellisyyttä julistavat kiertoviestit tapaavat joko ärsyttää tai naurattaa. Usein molempia. Joskus ne kuitenkin osuvat kohdalleen.

Eilen pöytälaatikkoa tonkiessa käteen osui joltakin hengennostatuskurssilta mukaan tarttunut aanelosprintti, jossa oli otsikko Vuosien viisaus. Viitteen mukaan käännös olisi "ote St. Paulin katedraalista Baltimoresta v. 1952 löytyneestä käsikirjoituksesta vuodelta 1692". Lähdekriittisyydellä pumpattu historiantutkija suhtautuu tietoon lievän skeptisesti, mutta se on sivuseikka. Itse teksti on nimittäin kaunis ja eleettömällä tavalla viisas. Olo seestyi, ainakin hetkeksi. Siltä varalta, että vaikutus on sama muillakin, lainaan mietteen tähän:

Vaella vakaasti melun ja kiireen keskellä
ja muista, mikä rauha vaitioloon kätkeytyy.
Mikäli se on antautumatta mahdollista,
pysy hyvissä väleissä kaikkien ihmisten kanssa.
Ilmaise totuutesi hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele muita
yksinkertaisia ja oppimattomia myöten,
sillä heilläkin on sanottavansa.

Vältä äänekkäitä ja riidanhaluisia henkilöitä,
he ovat mielen vaiva.
Jos vertailet itseäsi muihin, tulee sinusta sekä turhamainen että katkera,
sillä aina on oleva sinua suurempia ja vähäisempiä.
Iloitse saavutuksistasi, kuten myös suunnitelmistasi.

Säilytä kiinnostus uraasi, vaikka mitättömäänkin;
se on tosi omaisuutesi ajan vaiheissa.
Liiketoimissasi ole varovainen,
sillä maailma on petosta täynnä.
Mutta älä anna sen sokaista sinua näkemästä hyvettä;
korkeat ihanteet ohjaavat monia,
ja elämä on urhea kaikkialla.

Ole oma itsesi.
Älä koskaan teeskentele kiintymistä.
Rakkautta älä vähättele,
sillä kaiken autiuden ja pettymysten keskellä
se on ikuinen kuin ruoho.

Seuraa alttiisti vuosien viisautta
ja hylkää kevyesti se, mikä lapsen on.
Kasvata hengen voimaa kilveksi onnettomuuksia vastaan.
Mutta kuvitelluista seikoista älä masennu.
Väsymys ja yksinäisyys kasvattavat monia pelkoja.
Kuri on terveellistä, mutta myös hellyys on tarpeen.

Sinä olet kaikkeuden lapsi kuten puut ja tähdet,
sinulla on olemassaolon oikeus.
Näyttäköön se sinusta siltä tai ei, kaikkeus kulkee epäilemättä
omaa sopivaa rataansa.

Siispä ole rauhassa Jumalasi kanssa,
miksi hänet kuvitteletkin.
Mitkä lienevätkään toimesi ja toiveesi,
säilytä sydämessäsi rauha elämän melskeessä.
Viekkauden, turtumuksen,
särkyneiden haaveiden keskellä
maailma on silti kaunis.
Ole valpas.
Yritä pysyä onnellisena.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

vau, olipa viisas lainaus kerrassaan. Minunkin sydämeeni tuli hetkeksi rauha. Kiitos tästä. Muutenkin olotilasi kuvaus kolahti koska samantapaisissa mudissa pyöritään täälläkin. Mitä lie kaamoksen tuloon liittyvää..?

Kati Parppei kirjoitti...

Kaamospa kaamos, luulen näin, ja ehkä yleinen vuoden loppumiseen liittyvä hektisyys vaatimuksineen ja suorittamisineen? Noita pieniä mielenrauhan ja levollisuuden hetkiä arvostaa sitäkin enemmän.