Ystävällismielisen kanssakäymisen hengessä

On suorastaan hurjaa, millaisella intensiteetillä ystävä- ja tuttavapiirini on lyhyen ajan kuluessa alkanut lisääntyä. Siis tuttavien määrä ei lisäänny, vaan he lisääntyvät. Joka toisessa blogissa raportoidaan joko sikiön tai vauvan liikkeitä, ja päälle vielä ne, jotka eivät virtuaalisesti itseään ilmaise.

Kai ne ovat nämä ikävuodet.

Vuosia tai ei, Pagistaanista ei ole vastaavia uutisia kerrottavana. Meillä lisääntyvät vain koirat, tai ne eivät lisäänny, vaan niiden määrä. Ei sillä, että millään tasolla rinnastaisin lapsia ja koiria: kuten taannoin suu vaahdossa julistin, meillä ei ole koskaan oltu eikä tulla olemaan koirien sen enempää kuin vuohien, rottien, käärmeiden, kalojen, torakoiden tai hevostenkaan äippiä ja isukkeja. Kysymys on paitsi opitusta tottumuksesta - meillä kotona ei äiditelty koiria - myös periaatteesta: minusta eläimillä on oikeus olla arvokkaasti eläimiä, ei ihmisten karvaisia lapsenkorvikkeita.

Lajien välisen ystävällismielisen kanssakäymisen hengessä laumaamme liittyi siis sunnuntaina Tanzara Juri Gagarin (kuvassa). Se on koiranpentujen tapaan vastustamattoman suloinen, energinen ja joltisenkin älytön pieni koiranaihio. Tosin älytön on väärä sana, koska kyllä sillä älyä on kymmenviikkoisen tarpeiksi (mihinhän sitä itse pystyi tuon ikäisenä). Kokemus elämästä on se, joka vielä puuttuu.

Karvaisen kansan vanhemmat edustajat ovat ottaneet nuorimmaisen vastaan kohtalaisen asiallisesti ja ystävällisesti, mutta silminnähden hämmentynein tuntein. Sandy on näyttänyt hieman hapanta naamaa; se näyttää manailevan mielessään, että juuri kun yksi riivajainen saatiin kasvatettua tolkun koiraksi, kiusaksi tuodaan toinen. Eikö tässä päästä eläkkeelle ollenkaan?

Rocky leikkii kyllä pennun kanssa, mutta osan ajasta se juoksee sitä karkuun osaamatta pistää lainkaan hanttiin. Karman laki säästä ei perheen koiraakaan.