keskiviikkona, joulukuuta 16, 2009

Minne kaikki raha menee?

Pagistaanissa on viime aikoina katsottu ja luettu uutisia perin synkin mielin*. Mediakriittisen suotimenkin läpi seurattuna kaikki** tuntuvat myös hyvinvointi-Suomessa voivan yhä huonommin: lapset, nuoret, työikäiset, vanhukset, sairaat, mielenterveysongelmaiset, tuotantoeläimet (globaalia perspektiiviä huonovointisuuteen ei uskalla edes ottaa). Lisäksi taustalla jylläävät ihmistä isommat asiat, kuten ilmastonmuutos sekä siihen liittyvät nykyiset ja tulevat ekokatastrofit.

Joka ikiseen ongelmaan vastauksena tuntuu olevan, ettei ole rahaa.

Meiltä kun ei taloustieteellistä osaamista löydy, niin olemme ottaneet vapauden esittää aika ajoin ääneen tyhmän, mutta varsin perustavanlaatuisen kysymyksen, minne kaikki raha oikein menee? Verot, yritystulot, lainaraha ja niin edelleen? Mikä on se mekanismi, joka saa aikaan tämän yleisen ankeutumisen kierteen, vaikka näennäisrahaa liikkuu maailmalla enemmän kuin koskaan ennen? Selittääkö väestön huoltosuhteen muutos muka kaiken? Töiden siirtyminen halvan työvoiman maihin? Musta aukko, joka imaisee valuutan toiselle puolen galaksia?

Taloustieteilijöillä on varmasti parempaa ja tärkeämpää luettavaa kuin Pagistaanin kuulumiset, mutta jos joku osaa vastata kysymykseen niin, että humanisti ja diplomi-insinöörikin sen ymmärtävät, sana on taas kerran vapaa. Yhteiskuntaopin tunneista on jo aikaa, ja maailma on niiden jälkeen muuttunut suuntaan jos toiseenkin.

*Ilmeisesti lomailu alkaa riittää allekirjoittaneelle, kun on aikaa pyörittää näinkin isoa maailmantuskapyörää.

**Karkea yleistys sallittakoon ja todettakoon, että moni - mukaan lukien allekirjoittanut - voi myös joltisenkin hyvin ja on siitä kiitollinen.

9 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Ihmisten pitäisi ilmaista rohkeammin ääneen, minne he haluavat, että verorahat menevät. Moni tukisi mielellään terveyhdenhuoltoa, kouluja, päiväkoteja, vanhustenhuoltoa ja vielä löytyisi ropo yleiselle kirjastollekin! Päättäjätahot sen sijaan rakentavat halpaa ydinvoimaa, vesiaiheita, korkean profiilin teemahankkeita matkailijoiden houkuttelemiseksi: on designkaupunki, Sibeliuksen syntymäkaupunki, joulukaupunki, erinäisiä kulttuurikaupunkeja yms.

Raha menee rahan tekemiseen. Miksi sitä ei sitten virtaa hyvinvointialoille, sitä en tiedä.

Jenni kirjoitti...

Ja kuten huomasitte, siinä ei ollut "The Vastaus". Senpä kuulisinkin mielelläni nyt vuodenvaihteessa, kun kotikaupunki ajaa työntekijät kannustevapaalle, eli semivapaaehtoisiin palkattoman loman talkoisiin kaupungin tukemiseksi.

Kirsi L kirjoitti...

Kustannuksilla on tapana nousta vähintään inflaation verran. Valtion ja kuntien organisaatiot ovat byrokraattisia, ja organisaation kompleksisuus lisääntyy ajan myötä jos sitä ei uudelleenorganisoida. (Tätä tapahtuu alvariinsa yksityisellä, ja tuskin koskaan kunnallis-valtiollisella puolella.) Kompleksisuuden kasvaessa myös kustannukset kasvavat, palkkalistoilla pyörii yhä enemmän "turhia" paperinpyörittäjiä ja asioiden läpivienti kestää byrokratiassa kauemmin, mistä myös tulee kustannuksia.

Hyvinä aikoina kustannukset nousevat aina vähintään verotuoton verran. Eteenpäin ei katsota sen vertaa että jätettäisiin jotain säästöön. Laman tullen ei ole enää säästöjä.

Politiikassa on paljon ihmisiä, joilla ei ole alkeellistakaan käsitystä rahankäytöstä - katso vaikka Espoota, joka myi lypsylehmänsä, Espoon sähkön, suurimman osakekuplan aikaan ja sai käteensä kasan arvonsa nopeasti puolittaneita osakkeita. Ja kun osakkeiden arvo tippui, idiootit meinasivat vielä myydä nekin (arvon ollessa alimmillaan)! Onnistuivat siis yhdellä iskulla nostamaan sähkön hintaa Espoossa (kuten käy jos yksityistetään) ja menettämään tärkeän tulonlähteensä.

Paljon on toki kiinni myös arvovalinnoista. On tutkimuksin todistettu fakta, että ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi. Kun siitä (lapsi- ja nuorisotyö, terveydenhuolto, vanhustenhoito etc) nipistetään, kulut kasvavat pian eksponentiaalisesti. Akuutteihin tapauksiin on kuitenkin lopulta pakko käyttää rahaa, eli rahaa kuluu enemmän ja taas leikataan palveluista.

Arvovalinta on ilmiselvä vaikkapa siinä kunnassa, josta juuri Suomen Kuvalehdestä luin. Meinasivat lakkauttaa kyläkoulun ja alkaa siirtää lapsia takseilla 10km päähän. Odotettu vuosittainen säästö toimenpiteestä? 10000 euroa. Kyllä, luit oikein. Meinasin lähettää kunnalle sekin ja sanoa, että tuossa teille vähän apua kun ette vaan osaa.

Tarpeellinen postaus ja aiheellinen kysymys. Vastauksia on monia ja kaikki ei ole tietysti selvää; kunpa kuitenkin edes joihinkin ilmiselviin epäkohtiin puututtaisiin. Olen itse pohtinut samoja asioita, myös finanssielämän näkökulmasta (nähdäkseni vähäiset rajoitukset finanssilaitokselle ovat suoraa tulonsiirtoa useammassa kuin yhdessä muodossa yhteiskunnalta näille laitoksille). Toivon ehtiväni itsekin taas pohtimaan tuota asiaa blogissa.

Kati Parppei kirjoitti...

Lämmin kiitos vastauksista! Tämä on niitä asioita, jonka syy- ja seuraussuhteita ihan oikeasti haluaisi ymmärtää paremmin.

Pöhöttynyt byrokratia, lyhytnäköisyys, epäilemättä... Eletään kvartaaleissa, ei katsota päätöksenteossa pitkälle mahdollisiin tai edes todennäköisiin tulevaisuuksiin. Juuri tänään Hesarissa kolumnisti viittasi Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluihin ja tanskalaisministeri Hedegaardin kuvaukseen neuvottelijoista koululaisina, jotka tekevät läksyt vasta viime tipassa. Vaikka tiedetään, mitä tuleman pitää, ei toimita, ennen kuin on ihan pakko. Näin se kai on monissa muissakin asioissa.

Kiinnostavaa on myös se, minkä verran tosiaan kyse on arvovalinnoista. Maallikkoa ihmetyttävät suuresti erinäiset omituiset päätökset, kuten niiden vähäistenkin rahojen karsiminen omaishoitajilta. Sillähän vain pedataan moninkertaisia kuluja (laitoshoito), puhumattakaan niitä edeltävästä inhimillisestä kärsimyksestä ja uupumisesta. Ajatellaanko tosiaan niin, että ihmiset kyllä hoitavat omaisensa vaikka palkatta, joten sieltä on turvallista nipistää?

Kati Parppei kirjoitti...

Hmmh. Siis "niitä asioita, joiden..."

Kirsi hei, sinullahan on hurjan mielenkiintoinen ja informatiivinen blogi! Menee lukulistalle heti (olen saattanut siellä joskus aiemminkin piipahtaa ja tehdä saman havainnon, mutta ajankohta on ollut huono uusiin blogituttavuuksiin paneutumiselle).

Jenni kirjoitti...

Kuntatalous on muuttunut paljon yritystyyliseen suuntaan, ennen oli tarkoitus kerätä omilla yhtiöillä ja verotuloilla ansio, joka käytettiin. Tarkoitus oli, että se käytetään kokonaan: rahaa ei saanut jäädä kassaan, ellei kyse ollut jostakin investointivarasta esim. rakennus/perusparannushankkeeseen.

Nyt pyritään tuottavuuteen, mutta ei kuitenkaan hallita niitä prosesseja, joita tuottavan yrityksen on hallittava.

Kuntataloutta vai tuottavaa liiketoimintaa? Sosiaalinen tehtävä vai tuotto?

Ofelia kirjoitti...

Järjettömän monta kertaa olen itsekin miettinyt, mihin kaikki raha menee. Kuulostaa minustakin oudolta tänä yltäkylläisyyden aikana se, että ei ole rahaa mihinkään... Vastauksia minulla ei ole, kysymyksiä on muidenkin edestä!

Anu Lahtinen kirjoitti...

Hyvä kysymys. Kunnassa ja valtiolla on varmasti kaikenlaista pimeää meininkiä, mutta muutamia rahareikiä näyttävät olevan "yksityistetyt", mutta valtion, kuntien tai yliopistojen budjeteista rahansa ja tuottonsa ottavat tahot. Varsinkin jos yksityistetään valtiollisessa tai kunnallisessa monopoliasemassa olevia liikelaitoksia tai vastaavia yksikköjä kuten koulutusta tai terveydenhuoltoa, kunta, valtio tai valtion virasto joutuu pahimmassa tapauksessa tilanteeseen, jossa on pakko ostaa palvelut julkisen sektorin varoilla mutta hallinnasta karkaavilla hinnoilla.

Mieleen tulee esimerkiksi Digita, jolla on monopoliasema Suomen valtakunnallisessa lähetysverkossa ja joka näyttää hinnoitelleen palvelunsa korkeimman mukaan. Yliopistomaailmassa mieleen tulee Senaattikiinteistöt, käytännössä monopoliasemassa oleva yhtiö, jonka perimät vuokrat tulevat yliopiston budjetin kautta valtion kassasta.

Kuten joku aiempikin kommentoija totesi, näyttää myös olevan todella vaikeaa nähdä, että tämän vuoden säästöt saattavat tulla kalliiksi vuoden, kahden päästä... Päätöksiä tekevien kesken taitaa olla suhteellisen hyvä luottamus siihen, että he eivät tule joutumaan niiden joukkoon, joita säästöjen nurjat puolet koskettaisivat. En tarkoita, että he ajattelisivat suoraan "no, ei se minua tule koskemaan", mutta jos oma elämänpiiri on liian etäällä huono-osaisista, ei välttämättä hahmota, että on päätöksillään oikeasti viemässä leipää toisten käsistä.

Niin, minäkin maksaisin ihan mielelläni lisää veroja jos siitä menisi enemmän vaikkapa lastenhoitajien palkkoihin, mielenterveyshuoltoon, vanhustenhoitoon ja vastaaviin, vaikken akuutisti kuulu näiden palvelujen suurkäyttäjiin. Ja kirjastoille nyt varsinkin (joita avustankin välillä lainasakkojen ominaisuudessa, mea culpa...)

Kati Parppei kirjoitti...

Jep, yksityistämisinto on ollut täälläkin epäiltyjen listalla pohdittaessa yllättäen syventyneitä rahanreikiä. Samaten tuo, että päättäjien maailma tuntuu etääntyvän aina vain kauemmaksi heikoimmassa asemassa olevista.