Kyllä Pagistaanissa vielä hengissä ollaan, jos jollakulla on herännyt epäilys. On vain ollut niin kiire lomailla (tai "lomailla" - allekirjoittaneellahan ei virallista lomaa ollut alun alkaenkaan kuin parin viikon verran). Englannissa on käyty - ei sieltä pois näemmä osata olla - ja rysketty Pohjois-Karjalassa kaikenlaista puusavotasta lähtien puuhakkaina kuin supiaiset.
Kuviakaan en ole ehtinyt ladata kameralta koneeseen liki kuukauteen. Ensin mainitulle tuleekin taas työkäyttöä, kun lupauduin tuuraamaan paikallislehdellä kesätoimittajaa päivänä muutamana. Marjoja olisi niin ikään vielä kerättävä ja puu-urakointia jatkettava siviilitöiden lomassa; siippa suuntasi jo etelään oman sorvinsa ääreen, mutta toivon mukaan palajaa vielä viikonlopuksi itään.
Palataan siis yhteen jos toiseenkin asiaan, kunhan ehditään.
3 kommenttia:
Kaiken muun ymmärrän paitsi marjojen keräämisen. :)
(Olen elämäni aikana kerännyt mukin pohjalle _lapsen_ kourallisen ja sekin vei aikaa ainakin tunnin.)
Supiaiset? Supikoirat? Kusiaiset? Uusi sana minulle. :)
Päivi, keruuinto nousee tarpeesta. Meillä kun vedetään marjoja päivittäin, niin jostain ne on saatava - ja metsässä ne ovat ilmaisia (ja norottomia).
Liiolii, supiainen on itäinen nimitys päästäiselle :D.
Lähetä kommentti