Ainakin nettimediassa on yleistynyt raivo-sanan liittäminen milloin mihinkin impulsiiviseen käytökseen. On rattiraivoa ja nettiraivoa.
Pagistaanissa iskee syksyisin haravaraivo.
Meillä on mökillä lehtiharavia, jotka ovat palvelleet moitteettomasti useita vuosikymmeniä ja palvelevat yhä. Niillä on ikää osapuilleen saman verran kuin allekirjoittaneella.
Mutta kun nykyisin ostaa rautakaupasta metallipiikkisen haravan, se röksähtää jo ensimmäisen syksyn rapsutusurakassa. Yleensä ensimmäisenä alkaa liikkua se tukilista, joka pitää piikit harallaan. Toisena syksynä harava on jo täysin rempula: metalliosa heiluu ja tukilistaa pitää kiristää noin kolmen minuutin välein, että työskentely on ylipäänsä mahdollista. Myös piikit alkavat irrota.
Kiukku ja turhauma!
On tunnettua, että elektronisten laitteiden ja kodinkoneiden käyttöikä on nykyisin lähinnä vitsi, jos vertailukohteena ovat vanhemman polven vehkeet. Esimerkiksi meillä on edelleen lujassa käytössä pesukone, joka on nopeasti laskettuna noin 25 vuotta vanha. Mikroaaltouuni ei taida paljon jälkeen jäädä. Luulenpa, etteivät nykypäivän hankinnat tule yltämään samaan. Katkera kokemus on myös osoittanut, että kaksivuotias kannettava tietokone saattaa olla tiensä päässä tai ainakin hyvää vauhtia lähestymässä loppuaan.
Mutta ettei lehtiharavan kaltaista, yksinkertaista tarvekaluakaan voi enää tehdä kestämään käyttöä. Sitä ei ihminen käsitä.
5 kommenttia:
Mietin juuri samaa - josko tuo vävymies tekisi mulle ehdan haravan, sellaisen ikiharavan ja sille kaveriksi toisen tukevan erimallisen, ja jos vielä saisi sellaisen tanskalainen-maajussi-puuharavan (mistäs puusta se tehdäänkään) niin olisi emäntä iloissaan. Jos vielä saisi kädenmyötäisen sirpin ja kaveriksi viikatteen - tai viitakkeeksi sanoo vävymies. Ja vielä jos tekisi mulle rush light holderin. Sille en nyt jaksa keksiä suomenkielistä nimeä. Seppä lähellä, listä pitkä, monta joulua edessä :) Näitä odotellessa raavin maata huonoilla, niitän onnettomilla ja poltan kynttilää posliinilautasella. Voi miten tylsää.
Ikiharava! Jos sellaisen saat vävyltä vängättyä, vinkkaa minullekin, niin liityn tilauksineni vänkääjien jonoon. Ihan tosissaan riepoo tämä meininki.
Niin, viikate. Saakohan enää hyviä mistään (muualta kuin suoraan sepiltä)? Sellainenkin kun pitäisi taas hommata.
no semmoisella ikihyvällä sirpillä leikkelen bambujen oksia ja hyvin toimii. On jo moneen kertaan kierretty paksua kangasta ja mustaa teippinauhaa varteen, mutta terä on erinomainen ja käteen sopiva ja hoitaa hommansa oikein hyvin. Viikate on yhtä hyvä, vaikka sitä en itse uskalla käyttää. On niin terävä. Vanhat työkalut Ovat parhaimpia. Elektroniikka tehdään ihan sellaiseksi, että kestää tietyn aikaa. Näin ohjelman täällä Saksassa, että tietyt osat tehdään sellaisiksi, etteivät ne kestä 2-3 vuotta kauempaa. Muuten ei kukaan ostaisi uusia tuotteita. Täällä on sellaisia korjaamoita, joissa vapaaehtoiset korjaavat elektroniikkaa ja osat maksavat joskus vain euron..viepäs tulostin korjattavaksi niin maksat siitä enemmän kuin uudesta.Tietokoneista ja läppäreistä puhumattakaan. Ovat kolmessa kuukaudessa ikäloppuja, kivikautisia vekottimia.Mikroa en kyllä enää käyttäisi jos se ylittää 20 vuoden ikärajan. Ovat nimittäin tiivisteet jo sen verran vanhoja, ettei säteilyä voi ehkäistä.
Ennemmin kuitenkin haravaraivo kuin harava_aivo, kuten ensin luin ja säikähdin sun saaneen haravan päähäsi. Ei hyvä sekään.
Tuosta mikrosta olemmekin olleet hyvän aikaa pääsyllämme. Ehkä se tosiaan pitäisi päästää lepoon.
Harava-aivo! No johan nyt.
Lähetä kommentti