Olen aina suhtautunut hieman epäluuloisesti koirien vaatettamiseen. Nelijalkaisillamme on toki ollut sade- ja talviloimet, muttei mitään muita hipleitä. Olen ajatellut, että koiran garderoobin laajentaminen palvelee enemmän ihmisen kuin eläimen tarpeita. Vähän niin kuin sivustakatsojan silmin hurjaksi yltynyt lasten vaatekomeroiden kilpavarustelu lienee enemmän vanhemman kuin lapsen itsensä huvi.Viime vuosina on kuitenkin tullut aika ajoin tunne, että koiruudet saattaisivat arvostaa lisävillakerrosta. Esimerkiksi viimaisella kevätjäällä kulkiessamme tai talvenkylmää mökkiä lämmittäessämme bedlingtonit ovat olleet vähän viluisia. Niiden turkkihan ei ole kovin arktista sorttia ja me pidämme sen vielä varsin lyhyenä.
Joka tapauksessa tänä syksynä piti hankkia koko laumalle uudet sademanttelit. Tilasin ne mittojen mukaan eräältä bedlingtonharrastajalta. Jälki oli erinomaista.
Siitä se ajatus sitten lähti sadeloimitilauksen jälkimainingeissa. Miksipä ei tukisi pienyrittäjää sen sijaan, että vinkuisi käsityötaitoisilta omaisilta taas kerran palvelusta ja työläästi etsisi sopivaa mallia ohjeineen?
Nyt on bedlingtonpojilla mittatilauksena tehdyt villapaidat, jotka sopivat vaikkapa talvimanttelin alle tai lämmittäjiksi sellaisenaan. Äiti halusi kustantaa neuleet koiranpoikien joululahjoina, joten sponsorikin löytyi.
Ferris-lurcher ei vielä saanut neuletta. Sillähän on paksunpuoleinen villapusero omasta takaa; se näyttää olevan usein kuumissaan tavallisessa huoneenlämmössä ja luulen, että brittiherra pärjää pakkasellakin pelkällä tuulenpitävällä talviloimella. Mutta se jää nähtäväksi.
Tämä ei ole maksettu mainos, mutta kiinnostuneille tiedoksi, että neuleyrittäjä on Eveliina Eronen.
3 kommenttia:
Onpa tosissaan hyvännäköinen kudottu asu koirallesi. Olihan meidänkin Huskeyllamme kengät jos sää oli kovin epäsopiva tassuille juostessa. Kilpaillessa niitä käytetään. Muuten Huskyt eivät kyllä takkeja pahemmin tarvinneet, mutta olen sitä mieltä, että jos karvaton/lyhytkarvainen koira pakkasessa palelee niin takkia päälle vaan. Ja kotimaisen tekijän työtä kannattaa suosia. Olen iloinen, että ajattelet näin ja tuet tekijöitä. Iloa sinulle ja koirillesi.
Hienot asut! Meidän Bichonilla oli sadetakki, valkoinen lelukoiran näköinen otus kun muuttui kurakelillä aika kauhean näköiseksi.
Bedlingtonit näyttävät ihanan "vanhanaikaiselta" rodulta. Äidin 60-luvun koirakirjoissa oli kuvia näistä tai jostain vastaavista karvakuonoista. Lapsena luin niitä kirjoja innokkaasti. Oli jopa vanha koirien nimipäiväkirja!
Juu, eivät arktiset pystykorvat taida takkeja tarvita. Tossut voisivat olla kyllä hyvät näillekin; varpaitahan niillä tuppaa palelemaan talvella. Mutta toisaalta niissäkin on omat ongelmansa muun muassa paikallaan pysymisen ja liikeratojen muuttumisen osalta.
Tuo "vanhanaikaisuus " tulee varmaan osaltaan siitä, että tykkäämme trimmata bedlingtonit vanhaan brittiläiseen käyttötrimmiin - nykyisin niillä suositaan usein massavampaa karvastoa ja näyttävää näyttelyleikkausta. Vanhoissa koirakirjoissa bedlington tapaa olla juuri lyhyessä käyttöleikkauksessa.
Lähetä kommentti