Suurmies

Pagistaanilla on nyt oma avaruusohjelma, jonka johtoon on nimitetty kuvan komistus Tanzara Rocketeer (kutsumanimen arvaaminen ei vaadi kummoista mielikuvitusta, jos tietää samassa taloudessa asuvan ennestään ruskean koiran nimeltä Sandy). Kuva on harhaanjohtava sikäli, että kuvattava on siinä paikallaan.

Kuten eilen puhelimessa ystävälle mainitsin, täysin objektiivisesti voi todeta uroonalun osoittavan jo kolmentoista viikon iässä poikkeuksellisen älykkyyden merkkejä. En epäile lainkaan, etteikö se kirjoita ensin väitöskirjaani loppuun, ratkaise sitten Lähi-Idän kysymystä ja keksi uutta, saasteetonta ratkaisua energiakysymykseen.

Klyyvarin, käpälien ja isäukon koosta päätellen kasvamassa on suurmies joka tavalla.

- - -

Allekirjoittanut teki iltapäivällä Canossan matkan Joensuun poliisilaitokselle. Ilmeisesti osa rikollisen rangaistusta on mennä noutamaan sakkoaan paikan päältä, ilmoittautua neuvonnassa, istua korvat luimussa penkillä odottamassa sisäänpääsyä ja joutua lopuksi myöntämään olevansa se tolppakameran ikuistama, huumatun piisamin näköinen olento. Allekirjoituksenkin halusivat varmemmaksi vakuudeksi.

Se hysteerinen nauruntyrskähdys oli kyllä lähes rikesakon arvoinen.

Jäähdytellään

Helteiset terveiset Confœderatio Helveticasta. Tai siis nyt jo kotikoneen äärestä.

Kahden viikon patikka- ja könyämisreissun tappioiksi on pikaisesti laskettu yksi omena (jonka omatoiminen sika tonki allekirjoittaneen repusta lounastauolla) sekä yksi Rhone-jokeen viilenemään viety kaljatölkki, jonka urosvahvistus katsoi pitkän ja hikisen päivän jälkeen ansainneensa (ja joka kellunee tällä haavaa jossain päin Ranskaa). Ei siis yhtään katkennutta raajaa, kadonnutta otsalamppua, kriisiytynyttä parisuhdetta tai edes hiertymää varpaassa.

Välttääkseen puistattavimmat ylisanat lienee viisainta jäähdytellä vielä tovi ennen tarkempaa matkaraportointia. Pyykkiä on pesty, postit luettu, tavarat purettu ja pakattu taas: huomisaamuna suunnataan vielä pariksi viikoksi Pohjois-Karjalaan. Matkan varrella käydään ottamassa kyytiin Pagistaanin uusin kansalainen, josta on kuulemma varttumassa huomattavan vilkas ja energinen yksilö.

Alppituuliin

Holdria tiria, holdria kukkuu. Romppeet on pakattu, karvainen assistentti viety Tampereen tätilään hoitoon ja kotiviidakolle löydetty laupias lomakastelija. Lähtölaskenta on alkanut, eikä allekirjoittaneen ahteri tahtoisi enää millään pysyä työtuolissa.

Kevyt työ vaatii raskaat huvit, joten maanantaina tähän aikaan - jollei matkanteko tyssää heti huomenissa naapurin tulviville teille - arkistot ovat vaihtuneet alppituuliin ja kirjakasat kivikkoisiin vuoristopolkuihin. Menointo on kova, mutta eiköhän se ensimmäisessä kunnon ylämäessä laannu.

- - -

Nyt muuten kannattaa mennä marjametsään. Sinne suuntaa sankoineen myös Pagistaanin pakastavainen kansa palattuaan reissusta reilun parin viikon päästä. Hilpeää heinäkuuta!

Kolmas simpanssi

"Vain me luomme ongelmamme, joten on täysin meidän vallassamme ratkaista ne. Vaikka kielemme ja taiteemme ja maataloutemme eivät ole täysin ainutlaatuisia, me todella olemme ainutlaatuisia eläinten keskuudessa, koska meillä on kyky oppia toisten, kaukaisissa paikoissa tai kaukaisessa menneisyydessä eläneiden lajitovereidemme kokemuksesta."

Kesälukemista kaipaaville Pagistaan suosittelee lämpimästi Jared Diamondin klassikkoteosta THE THIRD CHIMPANZEE. The Evolution and Future of the Human Animal, joka kyllä pärjää kiinnostavuudessaan ja imevyydessään parhaille dekkaripokkareille. Uskon, että luettuasi kirjan katsot peilikuvaasi ja lajitovereitasi uusin silmin (tosin näkökulman muutoksen aste riippunee siitä, miten läheiseksi lukija on aiemmin kokenut ajatuksen ihmisestä ensisijaisesti eläinlajina muiden joukossa).

Kirja on ilmestynyt tänä keväänä myös suomeksi nimellä Kolmas simpanssi. Ihmiseläimen evoluutio ja tulevaisuus (suomentaja Kimmo Pietiläinen, kustantaja Terra Cognita).

Pachelbel Goes Techno

Kuuntelin viime yönä unissani Johann Pachelbelin kuuluisaa kaanonia D-duurissa, ja se jäi - tietenkin - soimaan päähän.

Korvamatohan ryömii usein takaisin kirottuun koloonsa, kun urheasti menee ja kuuntelee kyseisen kappaleen (riskinä tosin on, että lääke pahentaa tautia). Kaanonia ei levyhyllystä kuitenkaan löydy, joten turvauduin Internetin ihmemaahan. Ja katso - tai kuule: lähes joka instrumenttiin taipuvasta kappaleestahan on väsätty jos jonkinlaista väännöstä. Kokeiltu on, miten viisu toimii vaikkapa teknona tai sähkökitaralla. Varsinkin jälkimmäinen on kyllä aika vetävä.

Hoh.

Tässä vielä hieman perinteisempi versio.

Reissaamisen arvoinen

Keskiaikainen vastine Kennedyn salamurhalle...

Sunnuntaina Pagistaanin kaksijalkainen kansa päätti uusia toissavuotisen tempauksen ja siirtyä Mississippin suistoista 1400-luvun Turkuun. Samalla pystyttiin tarjoamaan bluesvieraalle paluukyyti kotiin.

Pistäytyminen keskiaikaisilla markkinoilla oli tälläkin kertaa kolmen tunnin reissaamisen arvoinen. Järjestelyjä oli entisestään fiilattu niin, että tunnelma oli viimeisen päivän suuresta väkimäärästä huolimatta jotakuinkin särötön. Yksityiskohdat sen tekevät! Metrilakukojut puuttuivat edelleen, ja muikeansinisten bajamajojen eteen oli pystytetty puuaita riu'ulle opastavine kyltteineen.

Vuoteen 1412 sijoitettu näytelmä oli niin ikään kiitettävä suoritus, johon yleisö vedettiin luontevasti mukaan ilman interaktiivisiin yritelmiin usein liittyvää vaivaannuttavuutta. Allekirjoittanutta ilahdutti niin ikään se, että ilmeisen huolella laaditussa käsikirjoituksessa fantasia lepäsi vankalla faktapohjalla.

...ja sen aikakaudesta riippumaton seuraus. Tällä kertaa henki lähti pormestarilta.

Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi yhteisen tekemisen ilo, josta puuttui rahastuksen kirpeä sivumaku. Maksullista ohjelmaa ja monenlaista henkeen sopivaa ostettavaa oli toki tarjolla, mutta tunnelmaan pääsi täysipainoisesti mukaan maksamatta senttiäkään.

Vaan niinpä kävi, että hankkimatta jäivät tälläkin kertaa sekä hullun paperit että kahden käden miekka.

Ti-dididi-di

Vaikka olen vielä kovin kaukana pienperheemme bluesmiehen ja tämän velipojan harrastuneisuudesta, maistuu Järvenpään Puistoblues kerta kerralta makeammalta. En enää yhtään ihmettele, mikä vetää parivaljakon paikalle vuosi toisensa jälkeen, satoi tai paistoi.

Tällä(kin) kertaa onneksi paistoi lukuun ottamatta muutamaa, tunnustelevaa sadepisaraa heti puolen päivän jälkeen.

Vaikka Johnny Winter olikin lauantain suuri nimi, parhaiten kesätunnelmaa tuntui kantavan Keb' Mo'n (vasemmalla) hyväntuulinen, soulahtava säveltarinointi. Sitä olisi jaksanut kuunnella loputtomiin.

Ei, hyväntuulinen blues ei ole paradoksi. Kaikkea muuta. Ehkä sininen perussävy antaa musiikille tietyn syvyyden, jota vasten elämänilo pääsee toden teolla oikeuksiinsa?

Allekirjoittanut piti kovasti myös Billy Boy Arnoldin (yläkuvassa) perinteisemmästä chicagolaisotteesta pianosooloineen ja kepeine luritteluineen.

- - -

Ja sitten kierrätetty apeoivallus: luin joskus jostakin yksinkertaisuudessaan nerokkaan vinkin, että pikniksalaatin ainekset kannattaa pakata kylmälaukkuun omiin rasioihinsa tai pusseihinsa (roskamäärää vähentävät pestävät minigrip-pussit). Yhteen ne sekoitetaan vasta paikan päällä kulhon virkaa tekevässä, puhtaassa muovikassissa. Toden totta: virtuaalimaailmankuulu Paolan pastasalaatti toimi hienosti bluespäivän lounaana Partioaitan pussista tarjoiltuna. Erityismaininnan saa se pieni tölkillinen pestoa - mitä kätevin salaatinkastike kenttäoloissa!