Ei voi olla miettimättä, mitä Ernesto Rafael Guevara de la Serna itse tuumaisi, jos tietäisi naamansa koristavan kynäkoteloita, kansioita, vihkoja ja viivottimia. Suomalaisen krääsäkauppaketjun koulutarvikesarja on mitä valaisevin esimerkki ilmiöstä, jossa ikoniksi muuttunut kuva elää omaa elämäänsä, irtoaa yhä kauemmas asiayhteydestään ja jää kellumaan satunnaisten mielleyhtymien mereen.Vielä takavuosinahan kyseinen juliste opiskelijasolun seinällä oli edes jonkinlainen pseudoaatteellinen kannanotto, tai ainakin sellaiseksi se haluttiin miellettävän. On vaikeaa kuvitella, että muovisella Che-penaalilla olisi enää sama vaikutus (joltisenkin irvokkaaksi asian tekee se, että penaali on epäilemättä tuotettu polkuhintaan maassa, jossa työvoima on vielä halpaa ja nöyrää).
Pagistaan jää mielenkiinnolla odottamaan Mao-rapuveitsiä ja Vladimir Iljitsin pään muotoista pyyhekumia. Mansikantuoksuinen olisi kiva.
3 kommenttia:
Mielikuvamarkkinoinnissa todella mikä vaan viite tuntuu kelpaavan ja nykyään comandante on valjastettu, ah niin siistin, kapinallisuuden mallinukeksi. Lontoon Victoria ja Albert museossa oli viime kesänä näyttely siitä miten tuo Kordan valokuvasta ja siitä väännetyt piirrokset ovat irtaantuneet todellisuudsta. Ajan mittaan kuvan imagoa on käytettty hyväksi lähes missä vain designmuodista aina huumeiden ja viinan myyntiin. Netistä löytyy Che-krääsää vaikka millä mitalla ja seuraava luonnollinen askel onkin halpaketjujen tuotteet.
Che on ollut sankarini siitä lähtien, kun heräsin Chilen tapahtumiin ja tutustuin kiihkeästi koko Etelä-Amerikan historiaan ja kulttuuriin. Väistämättä olen miettinyt, olisiko hän kulttihahmo tai edes vallankumouksellinen, jos olisi jäänyt eloon?
Tuo Che Guevaran ryöstöviljely on kyllä irroittanut multa vinot hymyt jos toisetkin. Harva ala-astekersa on varmaan lainkaan hajulla Erneston taustoista. Ja ironista kyllä, aktivistipiireissä liikuskellessani Che-accessorieseja näki varsin harvoin, koska moni vähän jutskiin perehtynyt suhtautui hemmoon aika kriittisesti.
Tallinnassa käydessä mua aina himottaa Stalin-herätyskello, mutta en ilkeä ostaa kun sitten se pitäisi piilottaa tiettyjen vieraiden silmiltä ja joku ei tajuaisi vitsiä ja ääh...
"Väistämättä olen miettinyt, olisiko hän kulttihahmo tai edes vallankumouksellinen, jos olisi jäänyt eloon?"
Niinpä. Olisivatko Elvis tai James Dean legendoja, jos he olisivat eläneet 70-vuotiaiksi? Elähtäneisyydeltä ja väsähtämiseltä välttymisellä on oma siunauksensa, jos sen sellaisena haluaa nähdä.
Lupiini, Stalin-herätyskello kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta. Onkohan siinä herätysäänenä synkeä koputus, kuin joku olisi oven takana keskellä yötä...?
Lähetä kommentti