Karu tosiasia kuitenkin on, että karvainen assistenttimme on perso viinalle. Urosvahvistuksen korkatessa lauantaisin saunaoluensa seuraa oitis kuvan esittämä tilanne, vaikka muuten Sandy ei kerjäämään alennu. Allekirjoittaneen jätettyä joskus punaviinilasinsa vartioimatta sohvan viereen se tyhjeni alta aikayksikön. Mikä hämmentävintä, juomia vongataan sumeilematta myös vierailta.
Jopa viski maistuisi, jos sitä olisi tapana valtakunnassamme koirille tarjoilla (älkää huolestuko, ei ole). Joskus koirankupin pohjalle lirautetaan hyvin pieni tilkka olutta, mikä sieltä kiitollisuudella nuollaan. Vähäinenkin tarjoilu johtaa tietenkin siihen, että kalja olisi kovasti maullaan myös seuraavana lauantaina.
Miehen teoria on, että bedlingtoninterrieri on pohjoisenglantilaisena rotuna jalostunut sietämään pitkiä pubi-iltoja ja käyttämään ravinnokseen ohraista juomaa. Teoriaa tukee erään arvostetun, joskin hieman persoonallisen eläinlääkärin muistelus:
- Tuon rotuinen koira on ainoa, jonka olen nähnyt kännissä. Kummitädin bedlingtoninterrieri oli keksinyt tupaantuliaisissa boolimaljan kenenkään huomaamatta. Aamulla silläkin oli ollut hirveä jysäri.
5 kommenttia:
Kun olin ihan kersa, meillä oli sealyhaminterrieri Whiskey. Alun perin se oli nimeltään jotain hienoa ja mukavaa, mutta muutaman kerran silmän vältettyä ja isoäidin naukkua lipitettyään nimi vaihtui koiran mittaiseksi.
Meillä kissa juo miltei kaikkea mietoa viinaa, vaikkei kuplivasta kovin paljon tykkääkkään. Oppi varmaan huonoille tavoille, kun ystäväni juotti sille varhaisnuoruudessa valkovenäläistä...
Meidän Väinö ei paimenkoirana naukkaile, kai sillä on korkea työkoiran moraali:) Terriereillä on enemmän huumorintajua. Mistä tulikin mieleeni, että "mäyräkoira" on meillä tästä lähtien "bedlingtoninterrieri" -- ainakin kunnes toisin todistetaan.
Nasu on sekarotuisena kaiken alkoholin ystävä niinikään. Ehkä nämä ovat vain taas niitä asioita, joita ei puhuta koirapuistoissa. :)
Hih, moraalinen myötähäpeäni lientyi hieman tarinoidenne myötä. Muitakin tassullisia tissuttelijoita siis löytyy (paitsi otoksemme paimenkoira, lieneekö hieman tosikko muutenkin?).
Muistelen muuten lukeneeni, että alkoholi kiinnostaa kovasti monia eläimiä - muitakin kuin meitä karvattomia kädellisiä. Esimerkiksi eläintarhoissa orvoksi jääneet poikaset on usein saatu juomaan korvikemaitoa, kun siihen on hulautettu vähän viiniä (muistaakseni Korkeasaaressakin juotettiin tapiirinpoikaselle maitopunkkucocktailia).
Lähetä kommentti