maanantaina, tammikuuta 22, 2007

Jokohan

Kävimme karvaisen assistentin kanssa tuulettamassa päitämme puolentoista tunnin päivämarssilla (etätyöläistutkijakoulutettava perustelee itselleen kirkkain silmin, että säännölliset uloskarkaamiset kesken työpäivän ovat omaehtoista TYKY-toimintaa, siinä missä työajan joustavuus kompensoi mukavasti akateemisen proletaarin ohutta palkkapussia). Pohjoisviimakaan ei tuntunut missään, sen verran hyvää tekivät pitkän pimeän piinaamille sieluille kauan odotettu lumipeite ja auringonpaiste.

Leppävaaran urheilupuistossa näkyivät innokkaimmat jo hiihtävän, vaikka paljas maa kumotti lumen alta. Jokohan sitä tohtisi jynssätä viimevuotiset pitoteipit suksiensa pohjista ja uskoa, että vielä ennen kevättä ehtii tulla talvi?

Ei kommentteja: