No niin. Kello on kaksitoista ja naamiohuvit saavat päättyä. Päätin käytännön syistä palata kirjoittamaan omalla nimelläni kokeiltuani parin vuoden ajan virtuaalista nimimerkkielämää.
Eipä Pagistaaniinkaan kummoisia valtionsalaisuuksia tule kirjoiteltua, että sikäli vainoharhaisen piileskelyn ja sivuilleen pälyilyn joutaa lopettaa. Omalla nimellänihän olen päivittänyt satunnaisen epäsäännöllisesti Historian havinoita, ja nyt ryhmäblogien listalta löytyy myös vauhdikkaan alkuspurtin ottanut Minun Venäjäni.
Apropos vauhti, jos jotakuta kiinnostaa hyväkuntoinen ja siivotapainen farmaribemari vuosimallia 1991, niin lisätietoa löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti