Hän on täällä taas.
Neiti Kevät, kyllä, mutta hänen helmoissaan kantautuneena myös uskollinen ystävämme lintukirppu.
Istumme sohvalla katsomassa uutisia. Kirppujuttuihini ja puremajälkiini hieman skeptisesti suhtautunut mies hätkähtää, osoittaa jotakin hyvin pientä ja kysyy, mikä ihme tuo on. Kumarrun katsomaan.
- No, siinä on nyt se lintukirppu.
- Jumankauta! Se puri!
Ainakin hän nyt uskoo, että niitä on olemassa. Oikeassa olemisen ilo - tai pikemminkin oikeassa olemisen todistetuksi tuleminen - lievittää puolestaan ihmeesti kutinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti