Pitäisi ryhdistäytyä ja tarttua kameraan vähän useammin. Kuurainen aika ennen ensilunta on aina mitä kuvauksellisinta. Puhumattakaan siitä, miten nopeasti koiranpentu kasvaa. Mutta valokuvaaminenkin vaatii aikaa ja paneutumista.
Juri käytettiin torstaina rokotuksessa. Samalla eläinlääkäri katsoi takajalkaa ja määräsi tulehduskipulääkettä vielä viikoksi. Hänkin totesi, ettei mikään ole ainakaan "kunnolla rikki". Venähtäneen jalan lihaskunto oli kuitenkin jo hieman heikompi kuin terveen. Varsinkin pennulla se kuulemma heikkenee nopeasti, jos jalkaa ei käytetä.
Ohjeeksi tulikin tehdä lyhyitä remmilenkkejä säädellen vauhtia sellaiseksi, että pentu joutuu ravaamaan kaikilla neljällä jalallaan. Pihallahan se pyrkii säästelemään ongelmajalkaansa laukkaamalla. Jalan säästelystä tulee helposti tapa; koira muistaa kivun ja välttelee sitä, vaikkei enää olisi syytäkään. Etenkin kasvavalla pennulla se taas voi johtaa uusiin ongelmiin.
En saa aikaiseksi kirjoittaa mitään "oikeaa" asiaa (sitä joutuu näinä aikoina säveltämään ihan tarpeeksi muissa ympyröissä), joten pysytään pihapiirissä. Meillä on pihassamme tuuhea tammi, joka tunnetusti voi pihdata lehtiään yli lumentulon, vaikka muut puut olisivat jo riisuuntuneet talvea varten.
Kiitos monenkirjavan pihapuustomme, lehtiä riittää joka lähtöön. Niinpä päätimme tammesta piittaamatta haravoida pihan, ettei ensilumi ehdi ensin. Urakka tuli eilen valmiiksi.
Aamulla päästäessäni koirat ulos kuulin outoa kahinaa. Tammihan se siellä pudotteli lehtiään. Sen alla oleva maa oli jo kuivien lehtien peitossa, ja tuulenviri levitteli niitä muualle pihaan.
Voisin vannoa, että puu virnisteli. Vahingoniloisesti.
3 kommenttia:
Ammoin, vuosikymmeniä taaksepäin, koiramme teloi tassunsa ja samalla tavalla kuin teilläkin, jätti käyttämättä sitä jalkaa (takajalka) jossa kipu oli ollut. Kasvattaja sano että laittaisimme tossut etujalkoihin. Näitä vierastaessaan käytti enemmän kumpaakin takajalkaa. Ongelma hoitui viikon "tossuttelun" aikana. Tosin (pakko myöntää) namiteltiin hieman enemmän ulkoilun aikana. Herkkuja sai kun kulku sujui hyvin.
Ja noista puista. Niillä muuten on taipumus ilkikuriseen käyttäytymiseen.
Nyt vasta näin, että sinulla on bedlingtoneja! Entinen anoppikokelas niitä kasvattaa myös.
Annu, hahaa, tuo tossukonsti yhdistettynä lahjomiseen kuulostaakin toimivalta! Pienen pennun kanssa joutuu tosin turvautumaan jälkimmäiseen, kun koko remmissä kulkeminen on vielä harjoittelua, ja tossujen kanssa siihen tulisi ns. liikaa liikkuvia osia.
Anne, kappas vaan! Jep, näitä on pyörinyt mukana jo 35 vuotta - toisin sanoen huushollissamme oli ensimmäinen bedlington jo ennen minua. Eikä hyvää ole sittemmin osannut vaihtaakaan...
Lähetä kommentti