keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2015

Kevätväsymystä ei ole olemassa

Mediassa sanottiin, ettei kevätväsymystä ole olemassa. Käsite on kuulemma jäänne tuontihedelmättömistä ajoista, jolloin ihmisillä oikeasti oli C-vitamiinin puutetta keväisin.

Ehkä minulla sitten on pitkittynyt kaamosväsymys. Söin jo vitamiinikuurin - monivitamiinia jäi yli kanoilta - ja tein eräitä muutoksia nukkumajärjestelyihin. En sentään potkaissut siippaa sängystä, vaan Ferriksen, joka tapasi rampata pitkin yötä petiin ja pois sen mukaan, miten kuuma sille tuli. Koska Juri ei päästänyt sitä jalkopäästä sänkyyn, vaan murisi vakuuttavasti, se hyppäsi aina minun puolelleni, mihin tietysti heräsin mennen tullen. Ferris on myös taitava tunkkaamaan itselleen lisää tilaa potkimalla ja kiilaamalla.

(Kyllä, meillä koirat nukkuvat sängyssä. Paitsi siis nyt Ferris. Bedlingtonit koisivat siivosti kerällä yönsä.)

Näistä radikaaleista toimenpiteistä ei kuitenkaan ollut mainittavaa apua. Sen lisäksi, että haukottelen jatkuvasti ja olen yhtä ryydyksissä yhdeksän kuin kuuden tunnin unien jälkeen, olen vielä monin verroin hajamielisempi kuin tavallisesti. Unohtelen koko ajan jotain jonnekin, enkä tunnista kohtaamiani ihmisiä senkään vertaa kuin tavallisesti (taannoin muuten opin, että tälle kiusalliselle ilmiölle on nimi). Useampi lyhyellä aikavälillä hoidettava, rutiineista poikkeava tehtävä - vaikka pienikin - saa mittarin punaiselle. Työteho on muuta kuin mitä sen pitäisi olla, kun vasta puolivälissä olevaa käsikirjoitusta odotetaan syksyllä kustantamolle ja sivussa on hoidettava kaikenlaista muutakin.

Kuten muutama rahoitushaku, artikkelien viimeistelyä ja iso remontti kesällä. Mutta laiska töitään luettelee.

Sen verran jo tiedän, että arkisen kuormituksen sääteleminen auttaisi, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Vuosikymmenen diasporani aikana pärjäsin toisaalta hyvin, kun tein etätöitä ja pääasiallinen sosiaalinen kontakti oli puoliso. Tosin olin koko ajan epämääräisen onneton, enkä oikein osannut hakeutua harrastuksiinkaan. Nyt paluumuuton jälkeen teen lähitöitä ja välillä sivutöitä. Harrastusten osalta olen koettanut olla pidättyväinen, mutta niitäkin on taas mukaan tarttunut. Puolison lisäksi sosiaalista elämää on omaisista naapureihin - vastoin yleistä luuloa maalla ei pääse erakoitumaan - sekä vanhoista ystävistä kollegoihin, harrastuskavereihin ja kaikenkarvaisiin tervehtimistuttaviin.

Aika ja yty eivät tunnu millään riittävän kaikkeen, kuvaannollisten pikavippien saldo kasvaa, mutta mistään ei oikein osaa tai tohdi karsia (eikä meillä ole edes lapsia, joita pitäisi ruokkia, viihdyttää ja kuljettaa kiekkotreeneihin; en käsitä, mistä perheelliset ihmiset ottavat kaiken sen ajan ja energian). Olen paljon tyytyväisempi elämääni kuin ennen, mutta monin verroin väsyneempi.

Ei ole ihmisen koskaan hyvä. Kumma juttu.

5 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Kyllä on olemassa kevätväsymys! Nappailen ympäri vuoden kaikkia aakkosia ja hivenaineita, ja silti olen jo kuukauden ollut ihan uuvuksissa. Samoin en myöskään käsitä, miten ihmisillä voi olla perhe ja työ ja ns. oma elämä yhtä aikaa. Mulla riittää aika nipinnapin omaan elämään. PUUH!

Ana (was Zepa)

Kati Parppei kirjoitti...

No sepä se. Monta kertaa ollaan siipan kanssa ihmetelty, kun ensin on aamu ja sitten on työpäivä ja sitten tullaan töistä ja hoidetaan jotain kotihommia ja kah, niinpä onkin ilta ja puolet aiotuista asioista hoitamatta, saati että olisi ehtinyt tehdä mitään omia turhanpäiväisiä puuhasteluja. Mihin ihmeen väliin ihmiset jälkikasvun ja sen tarpeet oikein sijoittavat, en ymmärrä. Mutta nostan hattua.

m kirjoitti...

Kuulostaa niin tutulta, että kysyn onhan kilppariarvot tsekattu?

Kati Parppei kirjoitti...

On tsekattu vuosi sitten, kun tutkittiin sydämen lisälyönnit (kaiken varalta, koska tulen ns. sydänsuvusta). Kaikki arvot olivat lääkärin mukaan erinomaisia. Olin vähän ollakseni, vaikkei se omaa ansiota olekaan.

Mutta kiitos vinkistä, olisin ottanut vaarin, jos ei tosiaan olisi jo katsottu.

Hanna P kirjoitti...

Ai sullakin on lisälyöntejä? Minultahan ne tutkittiin jo pikkulapsena (niin pienenä etten muista koko juttua), mutta mitään ei löytynyt.
Stressi selkeästi pahentaa tuota vaivaa, joten olen vissiin syntymästressaantunut.
En ole keväisin sen väsyneempi kuin muulloinkaan, mutta ei kilppariarvojen tarkistus kai pahaa tekisi.