Pari viikkoa sitten sain selkääni mojovan lihaskrampin kesken ratsastustunnin, noin vain tavallista ravitehtävää tehdessä. Se levisi seuraavien päivien aikana koko selkään. Sentään en joutunut käymään kipu- ja relaksanttipiikillä, kuten muutama vuosi sitten Riihimäellä, kun hengittäminen onnistui vain miten kuten yhdessä puoli-istuvassa asennossa.
Olin jo jonkin aikaa uumoillut jonkinlaisen jumikasauman olemassaoloa. Ratsastus on hyvä "selkälaji", mutta se on myös hyvä indikaattorilaji: pienetkin alaselän tai lonkkien juntturat vaikuttavat suoritukseen. Sellaisetkin, joita ei arjessa muuten huomaisi tai joihin olisi tottunut.
Invalidisoiva kramppi oli viimeinen pisara ja varasin ajan hyväksi tiedetyltä fysioterapeutilta ja urheiluhierojalta (arvoin ensin osteopaatin, kiropraktikon ja kalevalaisen jäsenkorjaajan välillä). Esitin toiveen, että ongelmien juurisyy kaivettaisiin kerrankin esille. Tulin maininneeksi myös polvikivut, jotka olivat enenevässä määrin hankaloittaneet juoksemista ja jotka työterveyslääkäri oli diagnosoinut - ilman magneettikuvausta - alkavaksi nivelrikoksi.
Jonkinmoinen yllätys oli, että jumieni ja kivistysteni sylttytehtaaksi paljastuivat yliliikkuvat nivelet. Nilkkani ovat rakenteeltaan niin rempulat, että jalat ylipronatoivat reilusti. Virheasennon olemassaolon tiesin jo ennestään, ja olen jo vuosikaudet valinnut juoksukengät sen mukaisesti. Se oli kuitenkin uutta, että moinen vaikuttaa niin jumittavasti polvista hartioihin asti. Myös jaloistani muutama vuosi sitten löytyneet Mortonin neuroomat ovat samaa perua.
Lohdullista on, että jos nyrjäytän nilkkani, nivelsiteille ei luultavasti käy kuinkaan, koska ne ovat valmiiksi niin löysät. Erityisen lohdullista on, että nivelrikosta tuskin on polvivaivoissani kyse. Olin jo ehtinyt murehtia joutuvani kenties luopumaan juoksemisesta ja - mikä pahinta - vuoristopatikoista.
Jumeja löytyi siis selästä ja kintuista joka lähtöön - kaikkein imelimmät syvältä pohkeista - ja niitä murjotaan vielä muutaman kerran. Tärkeämpää kuitenkin on, että kiitos peruutusajan, sain heti seuraavana päivänä teetettyä kahdet mittojen mukaan tehdyt pohjalliset, joiden pitäisi hoitaa ongelmaa sen seurauksien sijaan. Toisia voi käyttää kaikissa arkijalkineissa ja juoksukengissä, toiset ovat vaelluskenkiä varten. Ehkä nyt oli hyvä aika puolimatkan pohjallisille, jos elontaivalta toivoo taittavansa vielä toisen mokoman.
Tarinan opetus on, että vaivojen todellisen syyn etsiminen oireiden hoidattamisen sijaan voi olla kannattava investointi. Ja se syy voi löytyä yllättävästä paikasta. Ihminen on kokonaisuus, kuten on tullut muutaman kerran todettua.
3 kommenttia:
Voisinpa sanoa samaa nivelsiteiden suhteen - meillä on kahdella lapsella jo leikelty nilkkoja kaatumisten jälkeen kun ne nivelsiteet jne... Kaikilla meillä voimakkaasti yliliikkuvat kaikki osaset, se on kurja vaiva. Hyvä että saat pohjalliset! Mulla on kans nyt, ollut kaksi vuotta ja ilman en saisi kävellä sisälläkään, mutta kuka hullu jaksaa koko ajan pitä kenkiä - edes keinusellaisia??
Käyn hierojalla viimeistään kerran kuussa (pyrin kolmen viikon väleihin) ja ilman sitä en pystysisi elämään jumieni kanssa :-/ Ehdottomasti suosittelen kaikille vähänkään keski-ikäisille. Elämä keventyy ja valoistuu huomattavasti, kun hieroja löytää ne jutut jotka elämää raskauttaa!
Nuo pohjalliset ovat ihan ässät. Vaikutus on huima jo parissa viikossa. Miksen ole tajunnut tätä aiemmin? Ja maanantaina taas mukiloitavaksi, vanhoja jumeja murjotaan pois ja toivottavasti uusia ei edes tule, ainakaan tässä mittakaavassa.
Minä itse asiassa niukauttelen nilkkojani alvariinsa, mutta paranneltavilta vammoilta olen välttynyt, kuten fyssari arvelikin. Kurjaa, jos yliliikkuvuuden lisäksi nivelsiteet ovat venähtelevää mallia :/.
Lähetä kommentti