 |
| Ferris seurasi innokkaana ääntenlaskentaa. |
Epäpoliittisesta sikäli, etten ole koskaan oikein osannut asemoida itseäni puoluekentälle. Jotenkin näen, että koko nykyinen palvelu- ja sosiaaliturvahimmeli pitäisi purkaa alkutekijöihinsä ja koota uudestaan vastaamaan muuttunutta maailmaa. Luulen ja pelkään, ettei sen urakan aloittamiseen löydy rohkeutta oikealta sen enempää kuin vasemmaltakaan. Mieluummin korjaillaan ja paikkaillaan, höyläillään sieltä ja täältä ja otetaan lisää velkaa.
Älkää kysykö, miten tuo purkaminen käytännössä tapahtuisi. Ymmärrän kyllä, että se on liki mahdoton tehtävä. Mutta silppu-, keikka- ja osa-aikatyöt ovat tulleet jäädäkseen, samoin yrittäjyyden yhdistäminen muihin elannonhankkimiskeinoihin tai vaikkapa uuden ammatin opiskeluun. Leipä on murusina maailmalla ja alanvaihdot arkipäivää. Nykysysteemi on aikansa elänyt, jäykkä ja byrokraattinen, eikä kannusta ottamaan vastaan töitä, ellei tarjolla ole kokopäiväistä työpaikkaa ja sitäkin palkalla, jolla voi elää ilman asumistukia ja muita tulonsiirtoja.
Yhä harvemmalle on - ja tulee olemaan, jos merkit pitävät paikkansa. Silti päättäjät esiintyvät kuin kyseessä olisi vain tilapäinen notkahdus, ei esimerkiksi teollisuuden työpaikkojen lopullinen katoaminen.
---
Mutta eniten tulevassa asetelmassa - olipa hallituskokoonpano mikä tahansa - minua huolestuttavat ympäristöasiat (vaikka vihreät lisäpaikkoja saivatkin). Oikeastaan kaikilla muilla osa-alueilla on mahdollista tehdä korjausliike ennemmin tai myöhemmin. Inhimillistä kärsimystä voi toki huonoista päätöksistä seurata, mutta itsessään ne ovat harvoin peruuttamattomia.
Ympäristön osalta ne voivat sitä olla ja usein ovatkin. Yksikin huono tai hätäinen päätös tai päättämättä jättäminen voi tehdä korjaamatonta vahinkoa, kuten vaikkapa tapaus Talvivaara osoittaa. Koska vaakalaudalla on niin suuria asioita - sellaisia, jotka koskevat kaikkia tulevia sukupolvia - ihmettelin, miten vähän ympäristökysymykset olivat esillä vaalitenteissä ja -koneissa. Toki lapsiperheitä kiinnostavat lapsiperheiden ja vanhuksia vanhusten asiat, mutta ympäristö on yhteinen ja puhtaan luonnon valmistus lopetettu.
---
Jonkin verran hämmästelin vaalituloksen selvittyä myös sitä, miten suurena yllätyksenä se otettiin virtuaalisessa tuttavapiirissäni vastaan. Täältä susirajalta katsottuna tulos oli pääpiirteiltään odotettavissa.
Mutta sanotaan, että ihmiset voivat luoda omia kupliaan, omia todellisuuksiaan, joissa samanmieliset kohtaavat ja etääntyvät yhä kauemmas muun maailman näkökulmista. Luulen, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun punavihreistä ympyröistä käsin voi olla aidosti vaikeaa hahmottaa, miten suuri osa muun Suomen asujaimistosta maailman näkee ja millaisista asioista he kantavat huolta. Siinä valossa Keskustan ja Perussuomalaisten suosio saattaa vaikuttaa täysin käsittämättömältä (sama ilmiöhän näkyi keskustelussa tasa-arvoisesta avioliittolaista). Mutta Suomi on suurelta osin varsin konservatiivinen maa, jossa muutoksen tuulet sekoittuvat keväiseen lannanhajuun peltojen yllä ja erivärinen ihminen on potentiaalinen uhka, kunnes toisin todistetaan.
Liittyen tähän perspektiiviharhaan ja uhkaan jonkinlaisesta geopoliittisesta jakautumisesta: olin erityisen iloinen joensuulaisbiologi Krista Mikkosen noususta eduskuntaan, vaikka vihreiden eduskuntaryhmä tökkikin viime joulukuussa kapuloita rattaisiin käsittämättömällä reklamaatiollaan valtatie 23:n remonttirahoista. Myös vihreiden piirissä on suurena vaarana ollut helsingistyminen ja etääntyminen muun Suomen todellisuudesta. Välillä on niin ikään tuntunut, että ympäristöasioiden tapetilla pitäminen on jäänyt muiden hankkeiden jalkoihin, vaikka juuri se on ollut osa-alue, joka on erottanut puolueen kaikista muista ja - minun mielestäni - tehnyt siitä tärkeän vastavoiman lyhytnäköiselle ja talousvetoiselle ajattelulle.
Linkkilisäys: tuore kolumni jälkimmäisestä aiheesta Helsingin Sanomien NYT-liitteessä.
3 kommenttia:
En voisi olla enempää samaa mieltä. Puoluepolitiikasta voi olla montaa mieltä ja äänestyspäätöksen tekeminen oli tällä kertaa tosi vaikeaa, mutta omassa vaakakupissani painoivat lopulta eniten ympäristöasiat. Vihreissä on paljon ärsyttävää (Juuri tuo "kalliolaistuminen", vaikka tavoitteena pitäisi ehdottomasti olla koko maassa vakavasti otettava puolue! Ja tosiaan, heilläkin tärkeimmät asiat tuntuvat välillä hukkuvan kaiken muun kohkaamisen alle.), mutta lopulta minusta he ovat ainoa todellinen vaihtoehto. Ainoa puolue, joka tosissaan ajaa ilmastopolittista muutosta jne. Sopii toivoa, että vihreät pääsevät hallitukseen. Muuten voi olla edessä melkoisen masentavat neljä vuotta. Aloitetaan vaikka ympäristöministeriön lakkautuksesta (tai siis "yhdistämisestä MMM:ään").
- melicanutans
Kotimainen ruoka on kohta historiaa, mikäli vihreät ja ympäristöministeriö jatkavat maatalouden harjoittamisen vaikeuttamista mahdottomuuteen asti. Ympäristönsuojelu on tärkeää, mutta luulisi löytyvän jonkinlaisia kompromisseja sen sijaan, että maaseutu autioituu kokonaan.
Minä en syyttäisi yksin vihreitä tai ympäristöministeriötä maatalouden ongelmista. Kyllä taustalla on isompi rakennemuutos - muun muassa jo pidempään kasvaneet paineet tehostamiseen ja tilakoon kasvattamiseen - ja EU:lla tietysti on oma lusikkansa sopassa monellakin tavalla. Ruoantuotanto pohjoisessa on kallista, kilpailu kovaa, mutta kuluttaja on harvoin kiinnostunut maksamaan kotimaisuudesta ekstraa. Tässä valossa jokin ravinnepäästöjen säätely tai eläinsuojien kokomääräykset ovat pieni osa isompaa kokonaisuutta.
Sama koskee maaseudun autioitumista; siinäkin jylläävät suuremmat voimat kuin ympäristöväen asialista.
Mitä kompromisseihin tulee, niitä tulevalta hallitukselta toki toivoisi. Mahdollinen ministeriöiden yhdistäminen tuskin asiaa ainakaan auttaa. Mitä noihin peruuttamattomiin seurauksiin tulee, minua huolestuttaa etenkin nykyisen kaivoslain mahdollistama lyhytnäköinen toiminta, jolla toki saadaan työpaikkoja ongelma-alueille joksikin aikaa, mutta hinta on kova.
Samaten mahdollinen/todennäköinen suojeluohjelmien torppaaminen voi tuntua merkityksettömältä, mutta pidemmällä aikavälillä siitä voi koitua suuri vahinko.
Lähetä kommentti