Pagistaanin perinteiksi on muodostumassa vappupatikka joissakin lähiseudun pienistä kansallispuistoista tai retkeilyalueista, joiden katsastamiseen yhden yön retki riittää hyvin. Tällä kertaa jätimme kuitenkin teltan kotiin ja kävimme päiväselti kurkistamassa Torholan luolaa ja sitä ympäröiviä lehtoja.
Kalkkikiveen kovertunut onkalohan on Suomen suurin luola ja jo sellaisenaan varsin eksoottinen käyntikohde (otsa- tai taskulamppu on syytä olla mukana, muuten ei ole juuri asiaa suuaukkoa pidemmälle), mutta mielenkiintoisen lisän visiittiin tuo kalkkipitoisessa maassa viihtyvä lehtokasvillisuus. Kevätkukkijoista parastaan antoivat sini-, valko- ja keltavuokot ja violetti pystykiurunkannus. 
Vielä pari viikkoa, ja maisemaan vaivihkaa tihkuva vihreä on ottanut vallan harmaasta ja ruskeasta. Metsä elää ja hengittää, se laulaa, rapisee ja lehahtelee, näkökentän laitamilla on jatkuvaa liikettä, joka katoaa katseen tieltä. Karvainen assistentti ei keltavuokoista piitannut, mutta ojanvarresta löytyneet peuran tai kauriin luut saivat jakamattoman huomion. Mukaankin niitä olisi pitänyt saada ottaa.
1 kommentti:
Kiitos vihjeestä. Kävin 7.5. Karkalinniemessä ja luolaakin katsomassa.
Oletko käynyt Paraisten Lenholmenissa? Sinne kannattaa mennä, vaikka saaristokierroksen yhteydessä. Tammihaka ja luontopolku on uskomattoman upea kohde. Kävin siellä ensi kerran viime syyskuussa ja eilen uusin käyntini.
Lähetä kommentti