Sitä törmää usein keittiöpsykologiseen väitteeseen, että keskivertomiehelle rakkaus on tekoja enemmän kuin sanoja.
Pistäytyessäni sunnuntai-iltana kotona reissujen välillä naarasvaltaisen Pagistaanin urosvahvistus - jonka kanssa meillä on ollut yhteinen postiluukku puolen vuoden ajan - tuumasi ohimennen, että "paluuta ei sitten ole".
- Siis mihin?
- Nyt ei enää voida erota.
- Täh?
Mies selitti laittaneensa lauantaipuhteenaan kaikki cd-levymme yhteen (ja niitä on paljon, kiitos tuon minua innokkaamman musiikkiharrastajan), järjestäneensä ne aakkosjärjestykseen ja poimineensa erilleen levyt, joita löytyi kaksin kappalein.
2 kommenttia:
"paluuta ei sitten ole"
Ken' tästä käy, saa kaiken toivon heittää... ;D
Päivi
Niinpä juuri ;D.
Lähetä kommentti