Toiveikkain mielin ilmoitettakoon, että eräänlainen Graalin maljan etsintä näyttää päättyneen. Viikonlopun mittaan olen sisäänajanut uusia vaelluskenkiäni, eikä mikään kohta verraten raskaissa ja jäykissä jalkineissa hierrä, paina tai tunnu edes potentiaalisen ikävältä. On kuin pumpulissa kävelisi.
Se ei ole totta vieköön itsestäänselvyys, jos kulkimina sattuvat olemaan kierot, ylipronatoivat ja ylileveät lattajalat, jotka tuntuvat vuosi vuodelta aiheuttavan enemmän vaivoja ja kivistyksiä*. Turhan paljon aikaa ja rahaa kului, ennen kuin tajusin kaikkien naisten vaelluskenkämallien olevan liian kapeita räpylöilleni. Miesten malleissa taas koot loppuvat kesken; se, ettei kaikilla naisilla ole siro ja kapea jalka on asia, jonka kenkävalmistajien toivoisi ottavan huomioon. Meindlin Tunturihaukat olivat ainoa malli, jossa sekä koko että muoto täsmäsivät. Vaihdoin vielä kenkien omat pohjalliset jalan kaarta paremmin tukeviin erikoispohjallisiin - toimenpide, jota suosittelen lämpimästi kaikille ylipronaation kiusaamille kulkijoille.
On tietysti eri asia kulkea painavan repun kanssa parinkymmenen kilometrin päivämatkaa, mutta jos kengät testivaiheessa tuntuvat taivaallisen hyviltä, on luultavaa, että lisäpainonkin kanssa ne ovat vähintään siedettävät.
*Äidin mukaan valmistajan takuu on ehtinyt mennä 32 vuodessa umpeen, joten asiakasreklamaatiot ovat turhia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti