keskiviikkona, toukokuuta 02, 2007

Tähän ikään mennessä

Uskokaa tai älkää, mutta en ole tähän ikään mennessä maistanut tupakkaa tai muita vastaavia tuotteita. Tilaisuuksia olisi toki ollut, mutta uteliaisuus - jonka puutteesta allekirjoittanut harvemmin kärsii - ei ole riittänyt siihen, että olisin viitsinyt tehdä lähempää tuttavuutta pahalta haisevan aineen kanssa.

Vappuaattona Tampereella - tai vappuaamua se kai jo oli - asiaintila tuli korjattua lankomiehen valmistujaissikarilla.

Sikarin tuoksuhan ei ole niin luotaantyöntävä kuin perustupakin, joten odotukset olivat verrattain korkealla. Aivan turhaan. Lähelle makukokemusta voisi päästä, jos kuivattaisi kissan kääkäleen, sytyttäisi sen palamaan ja vetäisi sitten savua suuhunsa.

Tämä mielikuva aktivoitunee vast'edes aina nähdessäni jonkun tupsuttelevan sikaria nautiskelevan näköisenä. Minua ei enää naruteta.

Myös patxaran oli allekirjoittaneesta pahaa, muut vapputarjoilut (mukaan lukien kaljatölkkikanat Susan ja Merikukka, rauha heidän muistolleen) sekä seura tuttuun tapaan mainioita.

2 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Hih, kissoja voi käyttää moneen. Tupakan vastustuskampanjaankin :) Pari kirjaahan on olemassa nimellä 101 tapaa käyttää kuollutta kissaa. Puistatus.

Tulin ikävä kyllä maistaneeksi röökiä ikävuosina 19 - 21. Onneksi tulin sen jälkeen järkiini.

pagisija kirjoitti...

Juu, kirjat ovat tuttuja kyllä. Taitavat löytyä siskon kirjahyllystä :D.