Mukava ja lämmin

Yksi lämpenevien talvien ikävistä puolista on saimaannorppien ahdinko. Lumipesiin synnyttävien eläinten lisääntyminen tyssää paljaaseen jäähän tai sulaveteen.

Muttei ole suomalaisella miehelläkään helppoa. Muudan yksilö sisuuntui lumen, pakkasen ja avantojen puutteesta niin, että juoksi joulusaunan päätteeksi kierimään jäälle. Oli siellä sentään muutaman sentin vesikerros.

Harmi, kun performanssi jäi ikuistamatta.

- - -

Lauantain hautajaiset sävyttivät omalla tavallaan koko joulunaikaa. Juhlapyhät ovat omiaan kuljettamaan mietteitä menneen, nykyisen ja tulevan välillä, ja nyt se vielä korostui. Hyvällä tavalla kuitenkin; joulusta jäi kaikkinensa mukava ja lämmin olo. Pakkasimme koirat, ruoat ja romppeet heti hautajaisia seuraavana aamuna ja lähdimme Nurmekseen miehen, tämän äidin ja velipojan kanssa. Kun mökki saatiin yötä vasten lämpimäksi (vielä seitsemän aikaan illalla kärvötimme viidessä lämpöasteessa), ei parempaa paikkaa verkkaiselle, lyhyen päivän tahdittamalle yhdessäololle olisi voinut olla nuhruisesta säästä huolimatta.

Joulupäivän vietimme koko joukolla vanhempieni luona, ja tapaninpäivänä palasimme takaisin mökille torkkumaan, saunomaan, syömään, katselemaan järveä, kuljeskelemaan lumettomassa metsässä, ihmettelemään öistä talvimyrskyä, rakentamaan viirupöllön pönttöä ja katsomaan jaksotolkulla Shaun the Sheepin edesottamuksia (Pagistaan suosittelee).