Kuin huomaamatta

Kirsti Ellilä esitti varsin kiihkottoman ja perustellun puheenvuoron virtuaalisessa tuotantoeläinkeskustelussa. Kirjoituksensa kommenttiketjussa hän toteaa:

"Eli toistan vielä oman teesini. Tehokasvatuksesta pitäisi kokonaan luopua ja siirtyä luomutuotantoon. Lihan ja munien hinnan pitäisi antaa nousta ja ihmisen pitäisi sitten syödä niitä sen verran vähemmän, että heidän rahansa riittävät. Se olisi ihmisten itsensäkin kannalta terveellistä."

Lienen kohkannut asiasta uudisherännäisen innolla kiusaksi asti, mutten voi olla yhtymättä kirjailijan ajatukseen. Lihahan oli pitkään tavallisen kansan pöydässä juhlaruokaa, jota osattiin todella arvostaa papurokan ja puurojen lomassa. Vaurastumisen myötä on tultu tilanteeseen, jossa lihaa syödään lähes joka aterialla, ja jossa sen halpaa hintaa pidetään kansalaisoikeutena ja itsestäänselvyytenä. Halpuuden ja helppouden kääntöpuolena voivat olla paitsi ekologisesti ja eettisesti arveluttavat tuotantokäytännöt, myös se, että niin liha kuin muukin ruoka menettää sen arvon, mikä sillä elämän ylläpitäjänä on (ehkä rumin sana, mitä ruoasta olen kuullut käytettävän, on mättö. Huumorillakin sanottuna se tuo kylmät väreet selkäpiihin. Taidan olla vähän vanhanaikainen - tai ehkä sota-ajan eläneet vanhemmat ovat istuttaneet mainittuun selkäpiihin kurin ja nuhteen, mitä ruoan arvostamiseen tulee. Pagistaanissa ei syödä mättöä!).

Liha on hyvää, ja ihminen on - niin uskon - biologisesti sekasyöjä, mutta ei kai kaikkea hyvää tarvitse saada aina. Olen usein tuumaillut, että sekä nykyihmisen psyyken että fysiikan kannalta olisi oivallista, jos oppisimme taas erottamaan arjen juhlasta.

Ei, en aio saarnata tai nousta todistamaan vaahto suupielissäni. Hurskasteluun tai moralisointiin ei minulla ole totta vieköön varaa. En aio edelleenkään siirtyä kokonaan vegetaristiksi, saati vegaaniksi. Haluan säilyttää tietyn, käytännöllisen pelivaran syömisissäni niin kotona, kylässä kuin reissussakin. Mainittakoon kuitenkin, että lievä epäluuloisuuteni kasvisruokia kohtaan on vaihtunut innostukseen ja runsaudenpulaan toinen toistaan herkullisempien ohjeiden myötä (Veloenan lainaamat keittokirjat lisäsivät pökköä pesään niin, etten malttaisi poistua keittiöstä lainkaan). En ole kieltänyt itseltäni mitään, mutta porkkanat - kirjaimellisesti - ovat olleet niin houkuttelevia, että lihatuotteet ovat jääneet kuin huomaamatta yhä vähemmälle. Esimerkiksi leikkeleitä en ole yksinkertaisesti malttanut enää laittaa leivälleni, koska hummus ja paputahnat ovat monin verroin maukkaampia. Eikä glutamaattia ole ollut ikävä, kun itse marinoitu tofu on voittanut kisan kirkkaasti niin maussa kuin hinnassakin.

Papurokka ja puurot ovat allekirjoittaneelle maistuneet ennenkin, joten suuria kurssinmuutoksia en ole tehnyt. Keittiössä en vietä juuri enempää aikaa kuin ennenkään. Kulinaristisia tutkimusretkiä on vauhdittanut myös synnynnäisen laktoosivamman aktivoituminen siedettävästä vaikeahkoksi: hyvänä päivänä HYLA sopii, muttei sekään aina. Olen siis joka tapauksessa joutunut miettimään uudestaan, mitä suuhuni pistän. Monet kasvisruokaohjeet ovat valmiiksi maidottomia, mikä helpottaa intolerantikon elämää. Sitä paitsi olen huomannut sietäväni palkokasveja paljon paremmin, kun laktoosirasitus on vähentynyt.

Mikä olikaan viestini? Ehkä vilpitön ilo siitä, ettei ruokavalion viilaaminen kasvispainotteiseen suuntaan ole tuntunut vähimmässäkään määrin henkilökohtaiselta uhraukselta, vaikka vannoutunut lihansyöjä sitä ehkä etukäteen epäilikin. Päin vastoin. Kulinaarinen kokemusmaailmani on laajentunut huimasti ja olo on ollut mitä parhain.

Omana teesinäni voisin julistaa, että jos suuri ihmisjoukko vähentäisi arkista lihansyöntiään, olisi kokonaisvaikutus varmasti suurempi, kuin jos vain pieni vähemmistö lopettaisi lihan tai eläinperäisten tuotteiden käytön kokonaan. Kynnys vähentämiseen on niin ikään matalampi kuin totaalikieltäytymiseen. Ongelmana tietysti on, että maistuvien ja ravitsemuksellisesti täysipainoisten kasvisruokien valmistus vaatii jonkin verran esiopiskelua, jolloin kiireinen ja kokkaushaluton valitsee päivästä toiseen mieluummin ruokakermapurkin ja pakkauksen valmiiksi marinoitua suikalelihaa. Tähänhän myös kauppojen asiakaslehdet ja myymälöissä jaettavat reseptit kannustavat; harvemmin niissä helppoja ja edullisia kasvisruokia näkee lisäkeohjeita lukuun ottamatta. Tieto on etsittävä itse kirjoista, internetistä ja tuttavilta.

Kuva: Feeding acorns to pigs. From Medieval Life Illustrations. A Feast for the Eyes.