Taannoisten pohdintojen myötä Pagistaanissa on pyritty jättämään tehomarinadimuovitetut possunfileet ja broilerisuikaleet kaupan hyllylle ja keskittymään sekä ekologisesti, eettisesti että kulinaarisesti laadukkaampiin appeisiin. Erityisen hauskaa allekirjoittaneesta on ollut kokkaustaitojen päivittäminen uusilla kasvisruoilla, vaikka kasviksia, sieniä ja palkokasveja on lapettu runsain käsin pöytään ennenkin.
Ennen viikonloppuvieraiden saapumista suunnistin toiseen Espoon Leppävaaran suurista marketeista, joka mainostaa laajaa luomuvalikoimaansa ja yleistä ekologisuuttaan. Lihatiski on pitkä ja runsas kuin renessanssiruhtinaan pitopöytä, joten olin luottavaisella mielellä ottaessani vuoronumeron.
- Mitä luomulihaa teiltä löytyy, kysyin.
Myyjä näytti siltä, kuin olisin pyytänyt saada puoli kiloa härkäsammakkoa. Fileinä, kiitos.
- Luomua? Ei, ei meillä kyllä ole mitään. Ei todellakaan. Ellei sitten pakastealtaassa ole jotakin.
Silmäys altaaseen kertoi, että poroa, lammasta ja tarhattua saksanhirveä löytyi kyllä, mutta kaksi viimeksi mainittua oli tuotu toiselta puolen maapalloa.
Hieman pienemmän, silti hyvin varustetun kaupan lihamyyjä pahoitteli niin ikään luomun puuttumista ja selitti, ettei kysyntää kerta kaikkiaan ole.
- Kerran otimme myyntiin puolikkaan luomusian, ja käsiinhän se oli jäädä. Ei sellainen kannata.
Ilmeisesti naapurikaupungissa käydessään on otettava ohjelmaan kauppahallivisiitit, jos mieli jatkaa valitsemallaan tiedostavan sekasyöjän tiellä.
Uteliaisuuttani kävin selvittämään, miten kokemukseni - vielä kovin vähäiset ja satunnaiset - suhteutuvat kokonaistilanteeseen. Finfoodin tekemän kartoituksen mukaan luomulihaa on pysyvästi valikoimissa noin puolella ruokakaupoista.
"Useimmin vastauksena oli, että tuotteelle ei ole kysyntää tai luomuliha ei kuulu ketjun valikoimaan. Lisäksi sanottiin, että liha ei mahdu valikoimaan hyllytilan puutteen vuoksi, ja että luomulihaa ei ole saatavilla tarjonnan puutteen vuoksi.
- Millaista kysyntää kaupassa pitää olla, että se muuttuu kysynnäksi johon vastataan? En myöskään ymmärrä väitettä tarjonnan puutteesta. Luomulihaa jalostavia yrityksiä on Suomessa noin 25 kpl ja luomulihaa tuottavia tiloja on jo lähes viisisataa. Ennakkoarvioiden mukaan tilojen määrä on vuonna 2007 lisääntynyt jopa 15 %. Tarjontaa siis kyllä löytyy, kunhan luomulihaa halutaan valikoimiin ottaa, Pitkänen muistuttaa."
Finfoodin lokakuussa julkaistussa tiedotteessa todetaan lisäksi, että voidakseen tehdä valintoja kuluttaja tarvitsee vaihtoehtoja. Kumpi tulee siis ensin, luomukana vai -muna?
Finfoodin Luomusivuilta kannattaa lukea myös, millä tavoin luomuliha on hintansa arvoinen.
"Valinnoilla on hintansa - myös halvan tuotteen valinnalla."
2 kommenttia:
Yksi ongelma lisää on se, että kuluttajien sanat ja teot eivät kunnolla kohtaa. Jokaisessa kuluttajatutkimuksessa saadaan tulos, että kuluttajat suosivat kotimaista, laadukasta, eettistä, luomua tms., mutta se ei kuitenkaan näy kauppojen myyntiluvuissa - tai jos näkyy, niin vaikutus on paljon pienempi kuin kyselytutkimus antaa ymmärtää. Hintaerot ja brändi-mielikuvat jyräävät.
Valitettavasti (merkittävä?) osa luomulihan kysyjistä ei sitten kuitenkaan ota sitä, jos ja kun kaupassa tulee valinta eteen. Yleisin syy on se, että se on kalliimpaa verrattuna tavalliseen.
Taviokuurna, tuo pitää taatusti paikkansa. Olenhan itsekin valinnut useimmiten sen halvemman vaihtoehdon, vaikka periaatteessa olenkin aina ollut luomun kannalla; tyypillinen keskivertokuluttaja siis! Vasta nyt, kun ei enää ole ihan opiskelijabudjetin varassa (kuukausipalkka on kuukausipalkka, vaikka pienikin), on herännyt oikeasti tekemään valintoja muillakin perusteilla.
Sitä paitsi olen järkeillyt, että jos lihaa ostaa harvoin ja harkiten, raaskii kertaostokseen laittaa enemmän eurojakin.
Lähetä kommentti