Terveisiä toisesta todellisuudesta: idässä oli jo lunta ja hiihtolatuja. En ole katkera, mutta kenties hivenen haikea.
Ohjelmassa oli jälleen pari päivää luostarin vanhan kirjavaraston tonkimista höystettynä monokaupoilla ja muulla asiainhoidolla. Sosiaalinen elämöinti jäi tällä kertaa harmittavan vähiin, mutta perjantai-iltana kävimme ystävien kanssa testaamassa Joensuun ensimmäisen ja ainoan intialaisen ravintolan.
Jecika on kai profiloitunut lähinnä lounaspaikaksi, vaikka sieltä saa iltaisinkin oikein maukasta intialaista ruokaa kohtuuhinnalla. Toivottavasti joensuulaiset ottavat kormat, tandoorit ja koftat omakseen; ripaus jeeraa kaupungin pihvi- ja pannupizzapainotteiseen ketjuravintolakulttuuriin on enemmän kuin tervetullut.
3 kommenttia:
Jeera. Jep jep. Parisuhde sivistää. Vielä muutama kk sitten en olis tiennyt, mitä/mikä se on. :D
Juuh. Niinpä minäkin tiedän, että on olemassa plus- ja miinussähköä, joista ensin mainittua uuneissa ja leivänpaahtimissa, jälkimmäistä kylmäkojeissa. Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri, joka vielä kiltisti valistaa tietämätöntä!
;)
Eikä sovi unohtaa -100 asteista vettä, jossa mun mies käy uimassa. :D
Lähetä kommentti