"Väitetään, että nisäkkäiden talviuni on valekuolema. Niiden ruumiinlämpö putoaa 35-37 asteesta muutamaan asteeseen. Pulssi harvenee kahdeksanteen osaan. Ne ovat elossa mutta vain heikosti. Jos nisäkkäät herätetään valekuolleisuudesta väkivalloin, niitten on vaikea päästä uuteen alkuun. Jos väkivaltainen herättäminen toistetaan, se murtaa vahvimmankin yksilön. Elämän jatkumiseksi tarvitaan intervallia, salaperäistä hiljaisuutta, yhteistoimintaa luonnon kanssa.
Ihmiselämässäkin on valekuoleman kausia. Ihminen uinuu luolassaan pökertyneenä ja muistaa vain sekavien uniensa kautta. Jos jokin ulkopuolinen taho ravistelee nukkujan hereille, hän ei saa enää ympäristöstään otetta. Herääminen ei tee hyvää. Valekuolleen on saatava nukkua. Ole hyvä ja jätä minut rauhaan."
-Sándor Márai: Mietteiden kirja
3 kommenttia:
Mainio lainaus :-)
Sallitko kuitenkin alaansa liittyvistä väärinymmärryksistä henkisesti kärsivälle biologille pienen pilkunviilauksen? Talviunessa ei tapahdu kovinkaan radikaaleja ruumiintoimintojen muutoksia, vaan valekuolemaa muistuttaa pikemminkin talvihorros. Talviunta nukkuvat mm. karhu ja supikoira, horroksessa talvensa viettävät esim. siili ja lepakot. Omanlaisessaan kylmänhorroksessa ovat myös vaihtolämpöiset eläimet.
Kumpaakohan metodia muumit käyttävät? :-)
Tuo Sandor Marain (pilkut jäivät nimestä pois)Mietteiden kirja on vallan mainio luettava. Luin sen innoittamana jonkun hänen romaaninsakin, mutta se oli hyvin erilainen, eettisiä ja moraalisia pohdintoja, ei ollenkaan tätä letkeää ironiaa. Tutustuttava tyyppi joka tapauksessa.
Taviokuurna, minäkin wannabe-biologina huomasin kirjan kääntäjälle sattuneen pienen mokan - mutta kerrankos sitä :D.
Refanut, jep. Ainakin "Kynttilät palavat loppuun" oli aika hidas ja raskasmielinen teos, hyvä silti. Tuon Mietteiden kirjan kaivan aika ajoin esille ja hyreksin sen lakonisen sarkastiselle elämänotteelle. "Letkeä ironia" on kuvaava ilmaus...
Lähetä kommentti