Tuleekohan ihmisestä tiettävästi ensimmäinen eläinlaji, joka tosiaan syö ja juo itsensä sukupuuttoon? Jokohan ylipainoisten määrä ylittää aliravittujen määrän?
Tämä kommentti ei sisällä terveysfasismiksi kutsuttuja piilomerkityksiä, vain puhdasta biologista ihmetystä. On oikeastaan aika hämmästyttävää, miten kivikautinen kehomme (ja mielemme?) kääntyy vääjäämättä itseään vastaan himoitsemalla ja varastoimalla sokeria ja rasvaa pahan päivän varalle - päivän, jota ei luultavasti koskaan tule. Miksi energiansaannin säännöstely on niin vaikeaa tilanteessa, jossa ravintoa on saatavilla periaatteessa rajattomasti? Entä muut eläimet? Mihin muihin lajeihin on ohjelmoitu teoreettinen mahdollisuus syödä itsensä kuoliaaksi?
Entä alkoholi? Evoluutiobiologi Jared Diamond on esittänyt mielenkiintoisen, joskin maallikon näkökulmasta hieman kaukaa haetulta tuntuvan ajatusrakennelman. Sen mukaan terveydelle haitallisten aineiden käyttö olisi lisännyt teoriassa yksilön mahdollisuuksia lisääntymismarkkinoilla, koska jos tämä selviytyy niiden aiheuttamasta lisärasitteesta, on hänen geeniensä oltava vähintäänkin kilpailukykyiset.
Harmillista kyllä, tässäkin mopo karkasi viisaan ihmisen karvattomista käsistä aikaa sitten (joku koiranleuka voisi tähän heittää, että siksi naiiiiset aina rakastuvat renttuihin, mutta koska en ole oikein vakuuttunut Diamondin teoriasta, se koiranleuka en ole minä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti