keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007

Kokonaisuus

Usein kuulee julistettavan ihmisen olevan kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kyllähän se tiedetään. Itsestäänselvyys kuitenkin unohtuu helposti, mitä omissa nahoissaan elämiseen tulee. Kouriintuntuvan muistutuksen aiheesta sain taannoin fysioterapeutin käsittelyssä.

Taustatiedoksi mainittakoon, että allekirjoittanutta kiusanneiden selkäongelmien syyvyyhti - rakenteelliset seikat yhdistettyinä toispuoleiseen, itseään ruokkivaan lihasjumitukseen - on nyt jotakuinkin selvitetty. Toimenpiteiksi määrättiin liikunnan monipuolistaminen vetreyttävämpään suuntaan (ratsastuksen ja salsan kaltaisten harrasteiden jääminen pois on ollut syntymäpökkelön selälle turmioksi), venytykset sekä niin kutsuttujen syvien lihasten vahvistaminen. Urheiluhierojalla käyntiä silloin tällöin kannattaisi kuulemma harkita.

Aika helpolla siis päästiin.

Kun fysioterapeutti sitten kääri hihansa ja alkoi irrotella pahinta juntturaa, luulin hänen ryhtyneen kirjaimellisesti tonkimaan selkälihojani tylsällä puukolla. Aikansa leivottuaan hän kehotti nousemaan ylös ja kysyi, miltä nyt tuntuu.

Vedin ilmaa sisääni ja maailma tuntui kirkastuvan. Mitä ihmettä?

Pystyin taas hengittämään.

Kuulemma jo istuma-asennostani näki, että oikeanpuoleiset kylki- ja selkälihakseni olivat kestokrampissa. Moinen solmu luonnollisesti painaa myös keuhkoja. Olin kuukausien aikana tottunut tilanteeseen niin, etten enää paremmasta tiennyt. Ilmankos lenkilläkin tuntui, ettei henki kulje eikä töppönen nouse entiseen tapaan.

Toisella kerralla käsittely ei tehnyt enää yhtä kipeää, eikä vaikutuskaan ollut aivan yhtä dramaattinen. Huomasin kuitenkin olevani selittämättömän hyväntuulinen, suorastaan kuplivan kepeä lähtiessäni vastaanotolta. Jokin jumitus siellä kai taas laukesi. Ettei vain kaamosväsymykseksi leimaamani, outo uupumuskin olisi kytköksissä kropan kokonaiskireyteen? Ainakin ne lienevät ruokkineet toisiaan.

Olen ennenkin ihaillut fysioterapeuttien röntgenkatsetta ja ihmisen liikekoneiston kokonaistuntemusta, mutta nyt kumarran kunnioittavasti niin syvään, kuin jäykkä selkäni myöten antaa (ehkä pian saan ne sormetkin taas lattiaan).

2 kommenttia:

Veera kirjoitti...

Nousin kerran fysioterapeutin lavetilta 45 minuutin käsittelyn jälkeen, ja kas, päässäni kiersi veri. Monen vuoden tauon jälkeen. Tiedän täsmälleen, mistä puhut.

Kati Parppei kirjoitti...

Heh, lähes uskonnolliseksi kokemusta kuvaisin.

Laukaisee tehokkaasti sen kokovartalov...n ainakin vähäksi aikaa.