Hevosten ja koirien kanssa rymytessä on oppinut ainakin sen, että suunnitelmat on tehty muutettaviksi sekä sen, ettei eläimen hyvinvoinnista tingitä. Koskaan.
Aioin lähteä huomenna koiranpojan kanssa pienelle metsäretkelle Nuuksioon testatakseni sekä urosvahvistuksen yhden hengen telttaa että Rockyn suhtautumista teltassa nukkumiseen. Vanhemman assistentin olin jo sopinut vieväni omaa koiranpentua odottelevalle serkkutytölle hoitoon.
Koiranpoika on kuitenkin köhinyt ja aivastellut viime päivinä siihen malliin, että patikoinnin sijasta taitaa olla viisaampaa levätä. Kohdistan epäilevän katseeni viikonlopun koiranäyttelyihin: joko sieltä tarttui mukaan pöpö, johon kennelyskärokote ei pure, tai sitten koiranpoika vain vilustui sunnuntain räntä- ja raesateessa. Lentsut kun eivät ole ihmisten yksinoikeus. Kuumetta ei onneksi ole, eikä muita yleisoireita.
Riskejä en kuitenkaan viitsi ottaa, kun itsekin jättäisin - kantapään kautta oppia haettuani - rehkimisen yskäisenä väliin. Metsään pääsee aina (mutta silti tietysti harmittaa, kun sinne ei pääse juuri nyt).
Kohtalon ivaa: sen kerran kun allekirjoittanut ei ole flunssassa, koira on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti