Vapunseutu tuli vietettyä lämmöstä ja auringosta nauttien mukavassa seurassa ja joviaalissa skumppahönössä, vaikka allekirjoittanut koettaakin karttaa päihtymyksen piinallista tilaa parhaansa mukaan. Vappuvieraillamme oli suorastaan anteeksiantamaton kiire takaisin Tampereelle, vaikka perjantain olimme kaikki vapaaksi kaavailleetkin. Heidän karattuaan junaan vappupäivän kääntyessä illaksi koimme urosvahvistuksen kanssa hämmentävän hetken. Kumosimme keskenämme viimeistä tilkkaa läksiäisviinistä asemaravintolassa, kun samaan pöytään tunki olutlaseineen joltisenkin juopunut herra aloittaen maanisen tinkaamisen miehen teekkarilakista ja opiskeluajasta. Paikallisjuna kutsui, joten kohteliaasti ilmoitimme poistuvamme seurasta ja lähtevämme kotimatkalle.
- Ai Joensuuhun vai, kysyi mies.
Kyllä, olemme molemmat kotoisin Joensuusta. Mutta voin vannoa, että asia ei lyhyessä keskustelussamme tullut esille edes sivulauseessa. Joensuun juniakaan ei juuri tuolloin ollut lähdössä.
Suunnistaessamme kohti laituria aloimme miehen kanssa samalla sekunnilla hyräillä Twilight Zonen tunnusmelodiaa. Tidididi tidididi. Brrr.
2 kommenttia:
Mikähän ihme opiskeluaikatinkaaminen on nyt vallalla? Vappupäivänä minun ylioppilaslakkini innoitti yltympäriinsä tatuoidun, mutta joviaalin vanhan herrasmiehen tivaamaan opiskeluaikani pituutta. Outo meininki. Pitäisiköhän opiskeluaika kirjailla tukkimiehen kirjanpidolla lakin mustaan samettireunukseen, jolloin se kävisi saman tien ilmi.
Hih. Tämä meidän kohtaamamme tinkaaja sentään keskittyi yleisesti opintoihin ja opiskeluaikaan, ei niinkään opintojen kestoon. Mutta ehkä asia on ollut mediassa tapetilla sen verran, että jokainen veronmaksaja katsoo oikeudekseen tivata korkeakoulutettujen kansalaisten opiskeluajan, mene ja tiedä.
Lähetä kommentti