Luulen tehneeni tarpeeksi toimittajan töitä ymmärtääkseni, mitä paineen alla kirjoittaminen voi parhaimmillaan ja pahimmillaan olla. Kuten arvata saattaa, olen myös tunnollisesti kantanut omat korteni journalististen verbaalimokien kekoon. Kaiken päälle nykypäivän byrokratia tuottaa loputtomasti uudissanoja, joihin säkeytyy sukkelakin sanankäyttäjä.
Jos siis kirjoittajakollegoiden sanankäyttöön puutunkin - kiusaus käy usein liian suureksi - teen sen ehdottoman empaattisessa ja solidaarisessa hengessä, en ivaten, pilkaten tahi ylemmyydentuntoisesti irvistellen. Ei ole varaa.
Muttei sille mitään voi, että maakuntalehden tämänaamuinen otsikko Koloradonkuoriaiset voivat kotoutua Suomeen nosti mieleen hämmentäviä kuvia pulpeteissa istuvista, raidallisista kuoriaisista opettelemassa suomen kielen sijapäätteitä ja maamme lainsäädäntöä.
4 kommenttia:
Saitpa hymyn aamunaamalleni, kiitos!
Lehtikirjoittelu on parhaimmillaan tilannekomiikkaa :)
Tulee väistämättä mieleen myös koloradonkuoriaiskriittinen liike, jonka agenda on vastustaa holtitonta kolodarovirtaa, koska kuoriaiskulttuurillemme vieraat kolodadonkuoriaiset vievät sadontärvelyhommat koppakuoriaisilta ja votkottelevat kaikki leppäkertut.
Sivuaskel, niinpä.
Lupiini, älä unohda koloradonkuoriaisten keskuudessa kukoistavaa rikollisuutta!
Tjaa, kuuntelin yks päivä radiota, en muista kanavaa, ehkä noviisiradio missä kerrottiin kärkiuutisena raadon arvoista...
Lähetä kommentti