sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Muutakin kuin tuuli

Jostain muistan lukeneeni luonnehdinnan, että "bedlingtoninterrierissä on älykkyyttä, joka voi yllättää kokeneenkin omistajan". Kaikkihan omiaan kehuvat, mutta tänään karvaiset einsteinimme antoivat selviä viitteitä siitä, että korvien välissä liikkuu muutakin kuin tuuli (ystäväni kuolematon teoria läppäkorvien tarkoituksesta on, että ne estävät läpivedon).

Malttamattoman koiranpojan kanssa olemme opetelleet pitkään ja hartaasti asiallista remmikäytöstä, johon ei kuulu vetäminen. Tänään aamulenkillä kaksikko alkoi kohkata edellä kulkevan koiran perään, jolloin pysäytin koko karavaanin pieneen kärsivällisyysharjoitukseen. Unohduin siinä seistessämme miettimään omia asioitani, kun tunsin napakan tuuppauksen polvitaipeissani. Rocky - joka siis tietää, että kiskominen on hyödytöntä, vaikka miten olisi kiire eteenpäin - oli kiertänyt taakseni ja hypännyt minua vasten takaapäin kuin sanoakseen, että olisi aika lopettaa seisoskelu ja lähteä jatkamaan matkaa.

Illansuussa istuimme siipan kanssa keittiössä nauttimassa syksyn ensimmäisistä glögimukillisista. Sandy tuli keittiöön ja alkoi tuijottaa meitä tiiviisti. Kun kysyimme, mitä asiaa sillä oli, se meni ja tökkäsi ruokakuppia kuonollaan. Yleensä olemme koirien ruoka-aikaan jossain toisessa huoneessa, jolloin Sandy asiaa kysyttäessä juoksee keittiöön. Koska olimme valmiiksi keittiössä, se ratkaisi ongelman omalla tavallaan.

Tehdessämme jatkokysymyksen, missä ruoka on, Sandy meni koskettamaan jääkaapin ovea. Ei siinä muuten mitään, mutta kysymykseen "missä ruoka" Sandy on jo nuorena oppinut vastaamaan tökkäämällä sen kaapin ovea, jossa koiranraksuja säilytetään. Viime aikoina olemme kuitenkin antaneet raksuja vain aamuisin, kun taas iltaruoka otetaan yleensä jääkaapista.

Koirat tosiaan osaavat soveltaa oppimaansa, eivätkä vain toistele mekaanisesti kerran omaksumiaan eleitä ja liikkeitä.

Joskus on myös suorastaan aavemaista, miten paljon koirat kuuntelevat ihmisten puheita ja oppivat omia aikojaan yhdistämään sanoja ja asioita. Äitini sanoi, että joskus häntä hermostutti, kun vanhat uroskoiramme kuuntelivat intensiivisesti jopa hänen puhelinkeskustelunsa.

3 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Luen mielelläni erittäinkin Pagistaanin koiranelämästä (ja muustakin). Tää on just niin huippu, millä tavalla fiksu koira kommunikoi fiksun laumanjohtajansa kanssa) :)

Jenni kirjoitti...

Moi! Myös sheltti tunnetaan älykkyydestään, ja tosiaan, Väinöä ei ole koulutettu, mutta se tietää silti mm. komennon "pois keittiöstä", vaikka se olisikin sanottu hellällä lässytysäänellä, tai kuiskaamalla "puikkeen". Lisäksi komennon voi antaa katsomalla ensin koiraa ja sitten nyökkäämällä keittiön oviaukkoon. Se on kyllä melkein pelottavaa.

Ruoan nimi "Yrjölän puuro" tunnetaan paitsi viralliselta nimeltään, myös nimillä "Yikse" "Yyjis" ja "Yy".

Uusin asia on "missä Ukkonen", jolloin Väinö menee Ukkosen luo. Mietinkin, voisiko se opastaa asiakkaita kirjastossa. "Missä jänskätys" ja "Missä romantiikka" :D En yhtään epäile, etteikö se oppisi.

Kati Parppei kirjoitti...

Ellinoora, siitä laumanjohtajan fiksuudesta en menisi takuuseen, koirien sen sijaan kyllä ;).

On olemassa jokin koulutussuuntaus, joka kehottaa välttämään koirille höpöttämistä - se kuulemma hämmentää niitä ja häivyttää ne oikeasti tärkeät viestit tai jotain - mutta meillä kyllä jutellaan nelijalkaisille koko ajan, eivätkä nuo näytä siitä traumatisoituneen. Päin vastoin, ihmisten puheen seuraaminen, sanojen poimiminen ja johtopäätösten tekeminen näyttäisivät olevan aika virikkeellistä ja mieluista puuhaa pienille koiranpäille.

Jenni, meilläkin on huomattu hyvin pienten eleiden toimivan silloin, kun koira muuten ymmärtää mitä siltä halutaan. Kirjastokoira on loistoajatus!