Päivä ei valjennut Joensuussa tänään, mutta maa valkeni siitäkin edestä. Huomisiltana nähdään, mikä on tilanne Ylä-Karjalassa. Jo eilen mökille mennyt anoppikokelas on lämmittänyt tuvan valmiiksi ja luvannut virittää saunan tulille tulemiksemme, joten mikäpä on valmiille mennessä.
Kun olin pieni, vietimme äidin kanssa myöhäissyksyn viikonloput kahdestaan mökillä isän ollessa hirvimetsällä. Luimme ja kokosimme palapelejä, minä piirtelin. Mies taas kertoi, että näihin aikoihin ukki ja muut sukulaismiehet tapasivat lähteä muikunkudulle. Harmaassa, jääkantta odottavassa järvenselässä ja koko touhussa oli pikkupojan mielestä erityistä hohtoa. ´
Tuumasimme, että kaamosajassa ennen lumen tuloa on oma taikansa varsinkin siellä, missä pimeällä on lupa olla sitä mitä se on.
2 kommenttia:
Taigalla tuulee ja pyryttää tänään, eikä se ole hassumpaa, jos on muualla kuin tien päällä. Hauskaa oli päästellä lähinnä kiiskiä muikkuverkoista ja lämmitellä tarinatulilla saaressa, tyynen puolella. Levoton oli järvi.
Lumipyry, tarinatulet ja levoton järvi, toisaalla vesisade, katuvalot ja levoton liikenne. Marraskuuta molemmat, hmm.
Lähetä kommentti