Tervehdys rajan takaa eli Pietarista, jonne suuntasin aamujunalla kera repun ja Sputnikiksi* nimetyn kullanmurun (edelliseen viestiin viitaten päädyin kuin päädyinkin sekä parjattuun että kiitettyyn Acerin pikkukannettavaan). Arkistokammosta ja vakavasta byrokratiarajoittuneisuudesta kärsivä historioitsijantekelekin joutuu joskus ottamaan lusikan - tai kynän - kauniiseen käteen, hankkimaan tarpeelliset proopuskat ja leimat ja kohtaamaan ammatillisten painajaistensa synkimmän ilmentymän: venäläisen arkiston.
Noh, eipäs liioitella. Onneksi tiedän suunnilleen, mitä kyseisestä instanssista etsin, joten työsarka ei ehkä ole aivan mahdoton. Eikä tutkijoilla ole asiaa itse arkistoon - asiakirjatilaukset tuodaan lukusaliin kahdesti viikossa - joten liukuhyllyjen väliin jäämisestä ei ole tällä kertaa pelkoa. Suurempi vaara lienee päätyä katumaasturin litistämäksi matkalla arkistoon. Venäläisessä liikennekulttuurissahan suojatietkin tuntuvat olevan olemassa lähinnä tähtäyksen helpottamiseksi.
Painajaisista ja rajantakaisuuksista puheen ollen, eilen illalla pistäydyimme Saunassa toteamassa saman kuin monet arvostelijat: suomalaisen kauhugenren uusin tulokas oli visuaalisesti hieno, mutta juoneltaan sekava ja keskeneräisen oloinen. Oikein harmitti, kun niin maukkaista aineksista keitettyä soppaa ei oltu maltettu haudutella vielä hiukan. Näyttelijät, puitteet ja taustatarina - myöhäiskeskiajan rajankäyntihän on mitä herkullisin aihealue - olisivat kyllä antaneet aihetta enempäänkin.
Itse asiassa Pagistaanin arvovaltainen raati totesi yksissä tuumin, että leikkaamalla kaksi viimeistä minuuttia elokuvan lopusta pois se paranisi jo huomattavasti. Se, mikä ilman noita minuutteja olisi voinut olla lynchmäisen surrealistinen ja katsojan omaa mielikuvitusta kiihdyttävä teos, latistui jotenkin amatöörimäisen lopun myötä aika tavanomaiseksi säikyttelypätkäksi.
Kansa - joka kyllä tietää - vaatii siis parannusta asiaan! Ennen kansainväliseen levitykseen tarjoamista Saunaa on lyhennettävä lopusta kahdella minuutilla! Löytyisiköhän adressiin allekirjoittajia?
*Venäjäksi "matkatoveri".
2 kommenttia:
Oi, oma pikku sputnik on varmasti ihana. Saat esitellä meidät toisillemme! *kade*
Joo, se nukkuukin kainalossani. Ja neulon sille omaa pikku villapaitaa suojaksi maailman kolhuilta.
No ei nyt oikeesti, hei. Mutta on se ihana. Jos nyt olet jo kade, niin odotahan vain, kun esittelen teidät...
Lähetä kommentti