Hugo Simberg: Kuolema kuuntelee. 1897.
Tulipa väsättyä tautinen postaus tuonne toiseen paikkaan. Edeltäjiämme on totta vieköön koeteltu jos jonkinlaisilla tarttuvilla riähkillä. On ollut ruttoa, lavantautia, koleraa, pilkkukuumetta, punatautia ja influenssoja, kurkkumätää ja tuberkuloosia unohtamatta. Jos yhdeltä säästyi, toinen oli jo ovella.
Pieni syysflunssako? Saat olla tyytyväinen!
Saa nähdä, millainen siivekäs lintuinfluenssasta lopulta kuoriutuu, vai pääseekö ihmiskunta tällä kertaa säikähdyksellä. Mutta epidemiologit eivät syyttä liene varoitelleet, että jonkinlainen viruspohjainen panepidemia tekee tuloaan ennemmin tai myöhemmin. Onhan 1900-luvun alun espanjantaudistakin jo aikaa.
Ihmislaji on kaikessa osaamisessaan ja tieteellisessä edistyneisyydessäänkin yhä avuton pienimpiä vainolaisiaan vastaan. Itse asiassa nykymaailma on entistä haavoittuvaisempi. Kukaan tuskin tarvitsee scifi-kirjailijoiden visioita ymmärtääkseen, millaista jälkeä elinvoimainen ja muuntautumiskykyinen virus voi lyhyessä ajassa tehdä varsinkin suurkaupungeissa ja tiheästi asutuilla, köyhillä alueilla. Puhumattakaan joukkoliikennevälineissä paikasta toiseen liikkuvista ihmismassoista. Nykypöpöjen esi-isät saattoivat vain uneksia moisesta matkatessaan kahden kilometrin tuntivauhdilla kerjäläismummon keuhkoputkissa.
Mutta mitäpä tuosta etukäteen yöuniaan menettämään. Olemme joka tapauksessa osa luontoa ja sen lakien alaisia hyvässä ja pahassa. Entisajan ihmiset tuskin sitä pääsivät unohtamaan, toisin kuin me, jotka leikimme kuolemattomia ABS-jarruinemme, kohotusleikkauksinemme ja loputtomassa uskossamme lääketieteen mahdollisuuksiin.
1 kommentti:
Top secret -elokuvan hengessä perustetulla foorumilla oli juttua, että Sauerkraut saattaisi ehkäistä/parantaa pulutautia.
Lähetä kommentti