Yövahdissa Moskovassa

Päätin lähteä lauantai-illan ratoksi käymään pitkästä aikaa Moskovassa. Nu kak, kun veljet venäläiset tekevät kansainväliseen levitykseen päätyneen kauhufantasiaelokuvan, onhan se käytävä katsomassa.

Viime vuonna valmistunut, Timur Bekmambetovin ohjaama Night Watch - Nochnoy Dozor osoittautui komeaksi katsottavaksi ja kelpo viihteeksi. Kyllä, se oli laskelmoitu, juoneltaan kliseinen ja tarinankerronnaltaan ohut toiminta- ja tehostekooste. Mutta siinä oli myös jotakin perivenäläistä ja omaleimaista, joka erotti sen vastaavista amerikkalaistuotoksista. On toki sympaattista, että valon soturit nappaavat hiukopalaksi pakastepelmeneitä ja ryypyn vodkaa, tai että mustaa magiaa harjoittavan noidan keittiöstä löytyy purkitettua maitotiivistettä. Nykypäivän Moskova antaa hyvän ja pahan taistelulle toisaalta jyhkeät, toisaalta karut puitteet.

En yhtään ihmettele, että venäläiset ovat olleet läpeensä tuotteistetusta elokuvasta niin tohkeissaan. Onhan se maan elokuvateollisuudelle uusi ja näyttävä aluevaltaus, vaikka jättäisikin analysoimatta mahtipontisen symboliikan ja tulkinnan varaan jätetyt viittaukset Venäjän nykytilaan.

Jotenkin vain jäi tunne, että keitoksessa olisi ollut aineksia paljon terävämpäänkin käsittelyyn viihteellisyyden ja visuaalisuuden siitä kärsimättä. Kyllä Venäjällä elokuvia osataan tehdä. Yövahdin tekijöiden johtotähtenä näyttävät kuitenkin olleen Hollywoodin valot ja Matrixin kaltaiset komeat, mutta sisältä ontot tekeleet.

Eikähän siinä mitään. Ei aina tarvitse olla niin syvällinen. Toivottavasti venäläinen elokuva noin yleensä säilyttää kuitenkin tietyn omanarvontuntonsa ja persoonalliset piirteensä, eikä sorru sokeasti apinoimaan amerikkalaisia.