Aamulla hammaslääkärin odotusaulassa selasin lehteä, jossa oli juttua kielen tarttumisesta jäiseen rautaan. Ortodoksisen kirkon erityisongelmaksi mainittiin ulkomailta vieraisille tulevat papit ja piispat, jotka työntyvät suutelemaan kirkkojen ovia talvipakkasessa. Ovien metalliosista joudutaan sitten raaputtamaan irti huulenkuvia ja partakarvoja.
Kyseessähän on peräti vakava ja kiusallinen asia, jossa ei ole mitään nauramista. Sitä paitsi hammaslääkäriin jonottavilla koululaisilla on tarpeeksi vaikeaa ilman oudosti hytkyvää tätiäkin.
- - -
Pistäydyin eilen pikaiselti kurkkaamassa tunnelmia blogimiitissä sekä nauttimassa ilmaisen siiderin, kiitos vain. Oli mukava vaihtaa jokunen sana niin uusien kuin vanhojenkin tuttujen kanssa; toivottavasti ilta jatkui hilpeissä merkeissä (pahoitteluni pöytäkumppaneille epäkohteliaasta pois luikahtamisestani; olen kovin kömpelö hyvästelemään ihmisryhmiä, enkä koskaan kehtaa keskeyttää hyviä keskusteluja ilmoittamalla, että "Huomio Kaikki, Nyt Minä Poistun").
2 kommenttia:
Suustaan kirjon oveen kiinni jämähtäneet papit,hih!
Oletko lukenut Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-romaanin? Sehän alkaa vähän samantyyppisellä tapahtumalla.
Harmi, ettei juteltu Blogipöhinöissä.
Heh, olen lukenut :D. Juuri eilen muistelin ko. kohtausta.
Jep, harmi kun jäi turisematta, mutta tosiaan itse kävin vain kääntymässä paikalla. Toisella kertaa sitten!
Lähetä kommentti