Kiitos, ystävät hyvät, sekä turismivinkeistä että inspiroivista kuvahaasteista - jälkimmäisten kimppuun käyn niin pian kuin mahdollista (kohta pitää juosta junaan, joten yritän malttaa olla tarttumatta kameraan saman tien). Lisääkin otetaan ilolla vastaan!
Kaikessa kiireessä referoin ja siteeraan eläintenkouluttaja Tuire Kaimion mainiota ja aina ajankohtaista kirjoitusta murisevasta koirasta (Yhteishyvä-lehden lemmikkipalsta 10/2008). Koirien ja lasten kohtaamisellahan on toisinaan ikäviä seurauksia, joista pahimpia puidaan iltapäivämedioissa suurin otsikoin. Moni tapaus olisi varmasti voitu välttää, jos ihmiset olisivat osanneet lukea koiraa ja sen viestejä paremmin.
Ehkä asiallinen ennakkotieto vähentäisi niitäkin tapauksia, joissa - ilmeisesti vahinkojen ennaltaehkäisemiseksi - koiralle etsitään lehti-ilmoituksella uutta kotia "lapsen syntymän vuoksi"?
Kirjoituksessaan Kaimio muistuttaa, että murinalla koira ilmoittaa haluavansa pitää etäisyyttä. Aikuinen voi esimerkiksi murahtaa pennulle halutessaan olla rauhassa. Pentu on oppinut koiran kielen alkeet jo emoltaan, ja osaa yleensä reagoida oikein (jollei osaa, aikuinen koira selventää viestinsä murahtamalla kovemmin tai tarvittaessa näykkäisemällä). Jos aikuista koiraa kielletään murisemasta, siltä viedään keino varoittaa pentua luonnollisella tavalla.
"Koirat käyttäytyvät koiramaisesti myös ihmisiä kohtaan. Siksi lemmikki saattaa yllättäen murahtaa juuri konttaamaan oppivalle, kiljahtelevalle vauvalle. Koiran puolelta ele ei välttämättä ole sen kummempi kuin pennulle murahtaminen. Erona tietenkin on, ettei ihmislapsi synnynnäisesti tajua murinan merkitystä eikä ymmärrä pysähtyä. Siksi tilanne pitää tietenkin keskeyttää."
Kaimion mukaan murinan syy on selvitettävä ja koiralle järjestettävä paikka, jonne se voi vetäytyä turvaan lapselta. Siedätyshoito kannattaa myös: lapsen lähestyminen on liitettävä koiran kannalta miellyttäviin asioihin. Rankaiseminen voi sen sijaan vain pahentaa tilannetta:
"Rankaiseminen ei riitä korjaukseksi. Itse asiassa se saattaa johtaa vaaralliseen lopputulokseen. Koira saattaa kyllä rankaisun pelossa olla niin pitkään murisematta kuin kykenee. Lopulta lapsi yltää tarttumaan koiraan tai kaatuu sen päälle. Jos koira tällaisessa tilanteessa näykkää, sen käytöstä taivastellaan: koira puree varoittamatta!
Tarkalleen ottaen koira kyllä alun perin varoitti, se vain opetettiin hiljaiseksi. Rankaisu ei poista murinan taustalla olevaa epävarmuutta, vaan jopa voimistaa sitä. Koira saattaa yhdistää rangaistuksen lapsen lähestymiseen eikä omaan ääntelyynsä."
2 kommenttia:
Myö ollaan selvästikin virittäydytty samalle aaltopituudelle!
Ajattelin nimittäin tänään lukiessani tuota samaista kirjoitusta, että olisit varmasti kiinnostunut siitä, ja että miun pitääkin mainita siulle asiasta. Ja mitä huomasinkaan... :D
-L
:D!
Lähetä kommentti