Ei malttaisi

Pohjoiskarjalaisen paikallislehden leivissä vietetyt hikiset kesät ovat jättäneet sekatyöläishumanistiin jälkensä. Sitä ei malttaisi edelleenkään istua kesäpäiviään koneen ja kirjojen ääressä, vaan pitäisi päästä maaseudulle jututtamaan ja kuvaamaan kylänmiehiä ja -naisia ja joskus kylähullujakin, hämmästelemään suomalaisten loputonta kekseliäisyyttä kesätapahtumien järjestämisessä ja tutustumaan jos jonkinlaisiin tapoihin, joilla ihmiset tienaavat elantonsa tai viettävät vapaa-aikaansa.

Niinpä kaikenlaiset juttukeikkatarjoukset otetaan kesällä vastaan kahta innokkaammin. Tänään kului aurinkoinen tunti jos toinenkin seuratessa YLE2:n maalaiskomedian jatko-osien kuvaamista Vesilahdella. Mukavaa oli, tosin kaipailin hieman entistä työkaveria ja nykyistä ystävää, jonka kanssa tapasimme hoitaa mielenkiintoisimmat keikat yhteisvoimin; toinen kuvasi ja toinen jututti. Tämä olisi ollut juuri sitä lajia.

Illansuussa oli vuorossa valokuvausreissu Valkeakoskelle. Väitöskirja ei näillä eväillä etene, mutta tällaisiakin päiviä tarvitaan. Sitä paitsi allekirjoittanut kuuluu niihin, joiden energiakäyrään ilmaantuu kesällä virtapiikki kaamosajan kustannuksella.

Nukkuahan ehtii talvellakin.