torstaina, kesäkuuta 01, 2006

Paviaanit puvuissa

Muuan yrittäjä ilmaisi Aamulehden yleisönosastossa tuohtumuksensa SAK:n televisiomainoksesta, jossa yrityksen työntekijät rinnastetaan hysteerisesti raatavaan apinalaumaan ja yritysjohtaja despoottiseen laumanjohtajaan. Kirjoittajan mielestä mainos pelottelee ihmisiä ja luo ikäviä mielleyhtymiä.

Ymmärrän hyvin yrittäjän harmistuksen, mutta minusta mainos on kärjistyksineen aika hauska. Ihmisapinoita ja laumaeläimiähän tässä ollaan, mitä nyt olemme vuosituhansien myötä vaatettaneet itsemme pikkutakeilla, jakkupuvuilla ja kulttuurisella normistolla. Sitä paitsi mainoksen lauman käyttäytyminen ei ole juuri kummempaa kuin tosielämän ihmislaumankaan, jos jälkimmäisestä kuoritaan pois muutama kerros kirjoittamattomia käytöskoodeja.

Juuri se tekee rinnastuksesta huvittavan - ja se, etteivät apinat harrasta kvartaalitalouden kaltaisia älyttömyyksiä. Gorilla- tai paviaanilauman johtaja on pomo, selvä se, mutta ei se usuta alaisiaan säntäilemään paikasta toiseen pörssikäppyröiden perässä. Toisin kuin yleisönosaston yrittäjä, en näe mainosta syyttävänä sormena yritysjohtajien suuntaan, vaan koko nykyisen maailmanmenon karnevalisointina, naurettavaksi tekemisenä.

Tulkinta onkin aina katsojan silmässä.

Muissa eläimissä näemme itsemme, halusimme tai emme, me luomakunnan kruunu-kompleksista kärsivät karvattomat kädelliset. Itävaltalainen etologi Konrad Lorenz (1903-1989) - jonka teokset luin lapsena melkein kirjaimellisesti puhki - osuu minusta asian ytimeen:

"Oikeastaan nauran hyvin harvoin millekään eläimelle, ja jos nauran, huomaan yleensä jälkeenpäin, että olenkin nauranut itselleni, ihmisolennolle, jonka eläin enemmän tai vähemmän säälimättömänä karikatyyrinä on asettanut katseltavakseni. Me seisomme apinahäkin edessä ja nauramme, mutta emme naura nähdessämme perhostoukan tai etanan, ja kun merihanhikoiraan prameilevat soidinmenot näyttävät meistä suorastaan uskomattoman koomillisilta, johtuu tämä vain siitä, että nuoret ihmiset käyttäytyvät hyvin samalla tavalla."

-Konrad Lorenz: Eläimet kertovat. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki 1975.

1 kommentti:

Päivi kirjoitti...

"Apinamainos" on kyllä mun mielestä aivan loistava. Tulee aina mieleen viimeisin työpaikka ja sen pomo... Ehkä ko. leidi onkin ollut inspiraation antajana ja vain hämäyksen vuoksi bossi esitetään miehenä?

Olen pohdiskellut Cosmon erojuhlajuttua ja nyt kun katselen kuolevaa yrttiä tuossa ikkunalla, kysyn itseltäni, nostaisinko maljoja sen muistolle...