maanantaina, kesäkuuta 19, 2006

Verenluovutusta helteessä

- Porottaa niin, että hirvittää.
- Hellepäivän jälkeen ongellakin tekee mieli pilkkiä.
- Käki jaksoi kukkua koko yön.

Helle kai pehmentää aivoparkoja niin, että tietoisuuteen putkahtaa toinen toistaan väsähtäneempiä sanaleikkejä. Evolla riitti aurinkoa ja lämpimän jakson herättämiä, nälkäisiä hyttysiä. Pulleat sammakonpojat vilistivät parvina mutaisen järven rantavedessä ja linnut lauloivat vielä innokkaasti, vaikka alkukesä onkin kääntymässä keskikesän puolelle ja poikaset kokeilevat jo omia siipiään. Hyvän mielen havaintoja olivat myös hiekkatiellä päivää paistattanut vaskitsa (Anguis fragilis) ja kulotetusta kuusikosta lentoon noussut hiirihaukka (Buteo buteo).

Retkeilyllisesti Evon alue oli hieman tasapaksu: suurin osa reiteistä on sekametsäpöheikköä halkovia metsäautoteitä, vaikka mukaan mahtuu mukavia harjupolkujakin. Evoon mielivän on hyvä tietää myös se, että alueen kartat uusitaan lähiaikoina. Tämänhetkiset retkeilykartat eivät näytä läheskään kaikkia teitä ja polkuja. Me emme sitä arvanneet, mikä sai aikaan muutaman kilometrin hikisen harharetken ja jonkin verran rämpimistä tiheässä rääseikössä.

- - -

Allekirjoittanut kuuluu niihin sosiaalisiin arkajalkoihin, jotka välttävät muille ihmisille huomauttelua viimeiseen asti (ja purkavat sitten katkeraa mieltään virtuaalisesti). Lauantai-iltana en kuitenkaan malttanut olla pistämättä nokkaani naapurin asioihin, lähinnä siksi, että kyseessä ei ollut yksinomaan naapurin asia.

Istuessamme laavulla iltaa alkoi vähän matkan päässä olevalta tulipaikalta kuulua halkojen hakkaamisen ääntä. Pian se muuttui ritinäksi ja paukkeeksi, joka kuulosti epäilyttävästi kosteiden puiden polttamiselta. Ei siinä muuten mitään, mutta kun metsäpalovaroitus on ollut voimassa jo pidemmän aikaa, ja auringossa päiväkausia paahtunut kangasmetsä on rutikuiva.

Erinäisten maastopalojen sammutusurakoita sivusta seuranneena en malttanut istua aloillani, vaan pistäydyin paikalla, jossa nelihenkinen perhe oli kuin olikin kasannut nuotiopaikalle kipinöivän roihun. Pyysin anteeksi häiriötä ja toivoin, etten pilaa heidän iltaansa muistuttamalla metsäpalovaroituksesta. Vastaukseksi sain ystävällisen tervehdyksen ja kysyviä katseita.
- Sitä vain, että avotulen teko on kielletty. Metsä on nyt todella kuiva, selvensin.
- Siis tarkoittaako se, ettei me saataisi sytyttää notskia?
- Juu, sitähän se tarkoittaa.

Pitäisiköhän säätiedotuksissa muistuttaa useammin siitä, mitä metsäpalovaroitus käytännössä merkitsee? Ei niinkään sitä, että metsässä liikkuessaan on varottava mahdollisen tulipalon tielle joutumista, vaan sitä, että avotulta ei saa sytyttää. Ei edes merkityillä nuotiopaikoilla.

2 kommenttia:

Kops kirjoitti...

Onneksi olkoon että uskalsit sanoa tulenteosta. Siinä saa yleensä nenilleen kun menee ihmisiä ojentamaan. On harvinaista jos kiittelevät ja ovat samaa mieltä.

Ai niin ja kiitti että kävit kertomassa venäjän sanan "ja". Minulla oli tunne että minun pitäisi tietää vaikka en osaakaan venäjää. (Niin, siis Mentorissa, vaikka nyt olenkin pukeutuneena Kopsiksi.)

pagisija kirjoitti...

No joo. Tuollainen puuttuminen olisi niin helppoa ottaa ylemmyydentuntoisena päsmäröintinä :P.

Sitä vain edelleenkin hämmästelen, että ihmiset eivät näemmä todellakaan aina tiedä, mikä metsäpalovaroitus on. Se on aika pelottavaa.