Silkkaa tuhlausta on tapaus, jossa Puoskareiden kelpo sukuun kuuluva henkilö harkitsee nuoruudessaan lääkäriksi opiskelemista, mutta päätyykin sitten teknilliselle alalle. Jotkut vitsit ovat ilmiselvyydessään niin puhtaiksi viljeltyjä, etteivät ne vanhene ikinä.
Sen sijaan vanhakin vitsi on uusi, kun sen itse kuulee tai tajuaa ensimmäisen kerran. Vilpitöntä iloa allekirjoittaneessa herätti joulukuinen yhdistelmä linnan juhlia ja Lusijan päivää. Ei haitannut yhtään, että kaikille muille lohkaisu lienee tuttu jo alakoulusta.
5 kommenttia:
En ole minäkään kuullut Lusijan päivästä!
Olisi kiva nähdä Lusija-kulkue.
Psst. Kiitos viimeisestä! Saatan tänään vihdoin saada taannoisen neuletyöni valmiiksi...
Rappiotäti, hih, Lusija-kulkue tosiaan.
Juu, ei kiittämistä, kiva kun liityit seuraan! Kylässä saa toki tulla käymään myös muuten vain, mukava juttuseura on aina tervetullutta.
Minullekin tuo oli ihan uusi vitsi. Hauska!
Enkä minäkään tuota ole ikinä kuullut. Hih, sellaista pimeyttä tämä joulukuu kyllä onkin, että vähän hihitystä tarvitaan.
Kah, eipä se sitten NIIN vanha ja tunnettu juttu ollutkaan! Jaettu huvi on vähintään kaksinkertainen huvi, joten hyvä näin...
(GL, ethän sie olekaan blogiton, kuten taisin jossain olettaa; kurkkimassa kävin ja tunnistin :).
Lähetä kommentti