Pielisen pojilla on kärpän käynti,
rantalouhikko sileää tietä
käsissään heillä on
puolukkasangot, pilkkirukkaset,
koivun pahkat
katseessaan ison veden aallot.
Vuorollaan he lähtevät
- soutaen tai suksilla, luulen -
jättäen pojilleen
puolukkasangot ja pilkkirukkaset
koivun pahkat
kärpän käynnin louhikossa.
Miehen isä saatellaan lauantaina hautaan. Jouluaatoksi mennään pimeälle Pielisen rannalle kuuntelemaan hiljaisuutta ja - jos pakkanen kiristyy - järven puhetta.
2 kommenttia:
Hieno runo, siinä kuuluu maiseman hengitys.
Ja järveltä saa surullinen lohdun.
Hiljaisuutta ja järviä kyllä kaipaa täällä etelässä asuessa. Jatkuva humina ja häly (asumme kehän vieressä) lisäävät jotenkin päänsisäistä kohinaa niin, että omien tunnetilojenkin tunnistaminen vaikeutuu, asioiden verkkaisesta mietiskelystä puhumattakaan.
Lähetä kommentti