perjantaina, tammikuuta 11, 2008

Jaksaisi

Viisi tuntia Toronton lentokentällä - tai millä tahansa lentokentällä - on pitkäpiimäinen rupeama odotella jatkoyhteyttä (langaton verkkoyhteys lievittää hieman tuskaa). Etenkin, kun sisäinen kello näyttää puoli kahta yöllä paikallisen kellon esittäessä puoli seitsemää illalla. Jos jaksaisi sinnitellä vielä kuutisen tuntia, niin saattaisi olla toivoa pysyä hereillä perjantaina seminaarissa.

Ehkä.

Ei ole ihmiseläintä luotu tällaiseen viuhottamiseen ympäri Tellusta. Ennen aikaan matkaa sentään taitettiin pitkään ja hartaasti, ja kroppa ehti sopeutua uuteen rytmiin.

Kahvia. Lisää.

5 kommenttia:

Taviokuurna kirjoitti...

Hei,
sinulle on myönnetty kunniamerkki You make my day. Käy hakemassa se blogiisi sivultani. Hauskaa Kanadan-reissua ja iloista blogivuotta!

Ellinoora kirjoitti...

Ollos kukitettu missä kuljetkin!

Kati Parppei kirjoitti...

Kiitokset, ystavat hyvat! Palaan asiaan kotisorvin aaresta...

lupiini kirjoitti...

Uuh, täällä nimimerkki "kokemusta on" . Tosin lyhyissä jatkoyhteyden odotteluissa on se huono puoli, että lentoyhtiö hukkaa säännönmukaisesti matkatavarat (tämä kävi meille Kuuban-reissulla kahdesti).

Erityisen hottia on, kun saa kymmenen tunnin lennolla ruokamyrkytyksen lentsikkaruuasta eikä vessaan saa mennä koska turbulenssi on niin paha, että kaikkien pitää pysyä tiukasti 150-senttisille mitoitetuissa istuimissaan ja katsoa toimintakomediaa lentsikan töllöstä.

Kati Parppei kirjoitti...

Lupiini, tuo ruokamyrkytysvisio on oikeasti kauhea. Järkytyin.