Aika ajoin olen ihmetellyt yritysten nimiä, jotka ovat mitä otollisimpia täkyjä tahallisille tai tahattomille väärinluennoille ja vitsikkäille väännöksille. Viime päivinä silmiin ovat osuneet ainakin Rakennusvire ja Pekan pikapaino.
Kunniallisia nimiä ja aivan varmasti kelpo yrityksiä, en minä sillä.
Mutta kaipa se on sama asia kuin rakastavien vanhempien lapselleen valitsema kaunis nimi, josta luovat luokkatoverit oitis keksivät jonkin rivon tai muuten kiusaannuttavan muunnoksen. Ei sitä vain voi aina tietää. Tai tulla ajatelleeksi.
Olen kummastellut taas kerran myös sitä, eivätkö nokkoset polta koirien kirsuja. Ilmeisesti eivät, päätellen laantumattomasta innosta työntyä nokkospöheikköjä haistelemaan.
3 kommenttia:
Minä, jolla on ajoittain aivan ala-astelainen huumorintaju, olen yllättänyt itseni nauraa hohottamasta pitkään ja hartaasti jossain tienvarsikuppilassa, jonka vieressä sijaitsi "Spektroliittihomo". Spektroliitti kun on vielä sellaista sateenkaarenväristä!
Mun teoria kirsuista ja nokkosista on se, että kirsun märkyys estää polttelun muodostamalla suojaavan kalvon itsensä ja nokkosen väliin. Tai sitten koirat vaan ovat niin innokkaita pöhkäleitä, etteivät välitä pikku pistoksista!
Myös lasi- ja peilihomo jaksoi naurattaa, voi elämä! Mutta nuo munasaannokset ne vasta ovat. Viialassahan on lopetettu nahkatehdas, jonka nimi on nykyisin "Yritystalo parkki".
Ehe ehe.
Hirnahdus! Ja toinenkin. Minkäpä teet, kun naurattaa, niin naurattaa.
Lupiini, enpä ole tullut tuollaista kirsun kosteusteoriaa ajatelleeksikaan. Siinä voi hyvin olla perää. Luulisi, että suurinkin into laantuisi, kun isot nokkoset polttelisivat herkkää kirsua tarpeeksi.
Lähetä kommentti