Lukiessani artikkelia olohuoneen sohvalla näin silmäkulmastani, että aivan ikkunan alla touhuttiin kovasti jotakin. Eilisen aikana siihen oli jo ilmaantunut punainen työmaa-aita, ja toissa viikolla asunnoissa kierrettiin tarkistamassa seinien halkeamat ja jakamassa vaahtomuovituppeloita tietokoneiden ja muiden herkkien laitteiden alle. Myös pihakallio oli nyljetty kaivurilla paljaaksi.Kun hoksasin, että kalliolle oli levitetty paksuja kumimattoja ja kypäräpäiset miehet vetäytyivät kauemmaksi huitomaan toisilleen jotakin, ehdin juuri siepata pöydältä kameran ennen varoituspiippauksen alkamista. Koiraparat saivat elämänsä herätyksen - onneksi ne eivät ole ainakaan vielä paukkuarkoja - ja minä muuten vain hyppysätkyn, vaikka jysäystä tiesin odottaakin.
Kuva ikkunanpuitteineen antaa aika hyvän käsityksen tuon kirotun kehätyömaan sijainnista suhteessa residenssiimme. Asumme siis keskellä sotatoimialuetta. Jos tätä jatkuu tarpeeksi kauan, lainaan lankomiehen vanhan sotilaskypärän ja isän ilmakon ja alan ampua takaisin. Tai sitten humanistina tyydyn huutelemaan herjauksia ja sinkoamaan parvekkeelta koirien kakkapusseja, joita voisikin oikeastaan ryhtyä keräämään varastoon asemasodan varalta.
2 kommenttia:
Me ollaan asuttu sotatoimialueella jo vuosi, kiitos SOK:n Ässäkeskuksen (voiko olla typerämpää nimeä?) parkkiluolatyömaan, joka taloa ja irtaimistoa tärisyttävistä räjähdyksistä päätelleen tuntuu yltävän itse keskuksen kellarista Linnanmäen huoltotunneliin ja takaisin.
Sanomattakin selvää, ettei alueen asujaimistoa tai ainakaan meidän taloyhtiötä ole informoitu räjäytystöiden laajuudesta tai edes kestosta millään tavalla.
"Elo tää juoksuhaudoissa on
meille käskynä vain kohtalon..."
Huoh.
Lähetä kommentti